Haaveista

Perjantaina satoi vettä, joten oleskelimme sisätiloissa oikeastaan koko päivän emmekä tehneet juuri mitään kehittävää. Lauantaina paistoi aurinko ja sää oli muutenkin mitä ihanin, joten lähdimme ulkokuntosalille. Täällä olisi ihan huippu sisäsalikin, mutta päivähinnat pyörivät niin korkealla, ettei mitään järkeä. Ja ulkosalille ei maksanut muu kuin bussikyyti, joten selvisimme aika vähällä.

Sali oli ripoteltu noin puolentoista kilometrin pituisen lenkkipolun varrelle ja sieltä löytyi oikeastaan kaikki tarvittava, tosin laitteet toimivat yleensä oman kehon painolla ja toisinaan se oli liikaa ja toisinaan liian vähän. Tapahtuipa sekin ihme, että minun piti ottaa A lisäpainoksi ja silti meni aika kevyesti. Leuanvedot tai siis se yksi ainoa leuaveto, jonka saan tehtyä, ei ole hävinnyt minnekään tässä lomailun aikana, tosin muuttunut hiukan vaikeammaksi.

Oli ihan mukavaa, mutta jotenkin tuolla ei saanut samanlaista fiilistä kuin sisäsalilla, joten tekemisen maku hommasta puuttui, mutta tulipa tehtyä edes jotain. Ai ja A opetti minua tekemään kärrynpyöriä. Yleensä en viihdy millään lailla pääalaspäin missään, tavan kuperkeikatkin ovat vähän niin ja näin, joten kärrynpyöriä en ole sitten lapsuusajan edes kokeillut. Mutta yllättäen ne onnistuivat ihan hyvin, ainakin Aan mukaan ja minulla oli hauskaa, joten sehän se riittääkin. Ja yllättäen siinä sai lihaksensa jumiin ihan uudella tavalla.

Sunnuntaina oli tarkoitus hypätä lentokoneesta laskuvarjon kanssa. Olemme koko viikon odottaneet hyvää säätä, ja viikonlopulle sellaista luvattiinkin, mutta aikalailla joka päivä on joko satanut tai tuullut liikaa ja hyppy on siksi peruttu.

Minä olen haaveillut koko pienen ikäni lentämisestä, ei lentokoneella vaan niinkuin linnut tai Peter Pan. Tunnen oloni maalla aina vähän kömpelöksi, vedessä liikkuminen on jo vähän helpompaa, mutta lentäminen tuntuu ihan minun jutulta, ainakin noin ajatustasolla. Tiedän, aika pöljää, mutta sellainen minä vähän olen. Laskuvarjohyppy on luultavasti lähinpänä sen haaveen toteutumista. Ja Seelannissa on siihen ihan mielettömän hienot puitteet ja olenkin odottanut, että pääsemme tänne Queenstowniin, sillä tämä on adrenaliininarkkareiden taivas. Mutta tosiaan koko viikon sää on ollut huono ja niin se oli sunnuntainakin, joten hyppy jää nyt tällä kertaa kokematta. Alkuviikoksikin on luvattu huonoa säätä, eikä me oikein keksitä enää mitään järkevää tekemistä täällä, joten on sama jatkaa matkaa ja miettiä sitä laskuvarjohyppyä sitten joskus toiste.

Mutta vaikka tuo nyt jäi kokematta, jäi meille täältä Queenstownista silti jotain uutta matkaan. Täällä tuli pelattua frisbeegolfia parikin kertaa ja nyt sitten olemme uusien hienojen kiekkojen ylpeitä omistajia, tai A ehkä vielä enemmän kuin minä. Kiekot eivät olleet pahan kalliit eivätkä oikeastaan vie tilaa matkalaukussa, joskin painavat hiukan ja tämä on kuitenkin aika halpa ja kiva harrastus, joten miksikäs ei. Olemme hyviä hurahtamaan juttuihin...

Tänään sunnuntaina kävimme testaamassa uusia kiekkoja. Aan ja hänen kiekkonsa (jonka muuten nimesin Hukaksi) yhteiselo alkoi melkoisen hyvin ja he tulivat juttuun heti alusta asti, toisin kuin minä oman Rauskuni kanssa. Me kuljimme läpi melkein jokaisen puskan ja törmäsimme aika moneen puuhun emmekä osuneet kovin helposti maaliin ja hävisimme ensimmäisen kierroksen railakkaasti, mutta ei se mitään, ehkä me opimme vielä pitämään toisistamme tai ainakin tulemaan toimeen. Ai mitenniin minä kiinnyn helposti juttuihin?

Toiselle kierrokselle vaihdettiin kiekkoja ja alku menikin paljon paremmin Aan kiekolla kuin omallani ja johdin jo aika reilustikin. Tosin puolenvälin jälkeen minun peli huononi tai Aan parani tai molempia ja hän voitti lopulta, mutta ei enää ihan niin reilusti kuin ensimmäistä. Mutta onpahan nyt omat kiekot, millä räimiä menemään aina kun kenttä vaan löytyy.

Meillä oli tarkoituksena lähteä jo huomenna jatkamaan matkaa, mutta ilmeisesti tie on suljettu tai jotain muuta kummaa on tapahtunut, sillä emme pääse etelämmäs. Tai pääsisimme, jos kiertäisimme jostain ihan hirveän kaukaa, mikä ei oikein huvita. Joten olemme täällä vielä yhden ylimääräisen yön ja käymme huomenna kyselemässä infosta, että onko sinne etelään edes mahdollista päästä ja milloin.