Porrasvaellus

Tiistaina sää oli kummallisen aurinkoinen, joten lähdimme taas pienelle kävelylle. Melko lyhyelle matkalle oli saatu ängettyä ihan hirveän paljon portaita, tuntui ettei siellä mitään muuta olekaan. Ja niitä portaita oli ihan varmasti enemmän ylös- kuin alaspäin.

Toki siinä portaita kiivetessä sai kuunnella taas iloista tuiden konserttia ja muiden pienempien lintujen laulua, joten ihan mukavaa se oli. Ja oli siellä hienoja puita.

Kun viimein pääsimme pois sieltä pöpeliköstä, kartta ja gepsi olivat eri mieltä siitä, missä polun pitäisi kulkea, joten suunnitelmat menivät vähän uusiksi ja reitti lyheni huomattavasti. Kuljettiin jonkin matkaa ihan autotietä, kunnes erään mutkan takaa löytyi ankka. Yleensä ankat tyytyvät katselemaan ohikulkijoita vain kauempaa ja väistävät, jos menee kohti, mutta ei tämä. Tämä katseli meitä tovin ja lähti sitten vaappumaan hyvin määrätietoisesti meitä päin. Meillä ei valitettavasti ollut sille ruokaa mukana, joten hetken toisiamme ihmeteltyä jatkoimme matkaamme.

Näimme nättejä maisemia matkalla. Tuolla pienellä saarella olisi kätkö. Ei haettu.

Toinen kätkö vei meidät hienon muistomerkin luo. Muistomerkki sijaitsee yksityisalueella ja sinne vie kyllä polku, mutta ei näyttänyt siltä, että siellä olisi kävijöitä riesaksi asti. Kaunis ja tuulinen paikka, joka olikin meidän kävelyreitin päätepiste ja sieltä lähdettiin sitten palautumaan takaisin.

Paluumatka olikin enimmäkseen alamäkeä, joten se meni nopeasti. Keskustassa käytiin varaamassa lauttaliput, että päästään täältä pois. Huomenna lähdetään kahdeksan aikaan kohti Invercargilliä ja toivottavasti samana päivänä päästään vielä Dunediniin asti. Täällä saarella olisi voinut viettää paljon lyhyemmänkin ajan ja olisi saanut tehtyä ihan yhtä paljon, mutta oli ihanaa, kun meillä oli aikaa myös oleskella eikä koko ajan tarvinnut olla menossa. Ja sääkin oli niin epävarma, että oli mukavaa jättää vähänkään pidemmät kävelyt aurinkoisille päiville. Täällä olisi voinut lähteä patikoimaan useammaksikin päiväksi tai kiertää koko saaren parissa viikossa, mutta onneksi meillä ei ole välineitä sellaiseen, sillä raekuuron tai ukkosen sattuessa ei olisi kiva olla tuolla tallustamassa.

On ihana lähteä jo pohjoiseen lämpimään ja kun seurataan itärannikkoa, ei pitäisi sataakaan ihan niin paljon, toivottavasti. Jää silti ikävä näitä metsiä ja kaikkia ihania tuita, joiden lauluun en varmaan kyllästy ikinä.