Keskellä viikkoa

Keskiviikko kului aika rauhallisesti. Käytiin tutustumassa Richmondiin, pieneen kylään tässä lähellä. Se oli aikalailla samanlainen kuin mikä tahansa pienehkö keskusta täällä päin, mutta oikein mukava kierrellä pari tuntia. Siellä oli useita kierrätyskauppoja, mutta mitään omannäköistä ja tarpeellista ei tullut vastaan. Parin dollarin kaupasta sen sijaan löytyi uudet aurinkolasit meikäläiselle. Edelliset päättivät hyötyhyviään hajota ihan ilman varoitusta. Vähän niitä tulee ikävä, niissä kun oli Amiraalin hampaanjäljet ja kaikkea... Mutta uudet on ihan samannäköiset, eli törkeät lentäjälasit, joissa näytän todella coolilta, eivätkä maksaneet paljoa.

Palauduttuamme Nelsonin keskustaan kävimme maalaismarkkinoilla ihmettelemässä, kyllä maalaismarkkinoilla tässä ihan keskustassa. Maisteltiin uudenlaista hunajaa ja ostettiin valtavat omenat, kun myyjä sanoi, että ne maistuvat melkein samalle kuin Tyynenmeren Ruusut. Niitä mutustaessa olikin mukava tutkia loput markkinoista ja istua vain ihmettelemässä maailman menoa. Ja lokkeja, joille ei omena kelpaa. Varpulaiselle kelpasi oikein hyvin, mutta yksikin lokki alkoi huutaa todella äkäisesti maistettuaan omenan palasta. Kummallisia otuksia.

Hostellilla loppuilta kuluikin Blood Bowlin parissa. Tyypit ovat saaneet lomailla ihan kunnolla, kun ei olla pelattu aikoihin ja nyt otettiin sitten vanhanajan malliin Hipit vastaan Örkit. Minun peli sujui yllättävän hyvin, vaikka välillä piti miettiä todella pitkään. Örkit hakkasivat hippejä niinkuin kuuluukin ja tappoivatkin pari, mutta tyypilliseen tapaansa eivät osanneet pelata palloa ollenkaan... Varmasta maalista onnistuin kaatamaan kaksi, ei vain yhtä, ehei, vaan kaksi tyyppiä maaliviivalle. Ihan hiukan otti pattiin, kun tilanne oli siinä vaiheessa tasan ja oli minun viimeinen vuoro. Voi Nuffle, minä kun jo luulin, että hylkäsit Hipit. Huoh.

Sellaisen urheilusuorituksen jälkeen olikin hyvä mättää maha täyteen ruokaa ja katsoa huono toimintaleffa siinä samalla. Ei ehkä kovin tehokas ja tekemisen täyteinen päivä, mutta eipä niiden onneksi lomalla tarvitse ollakaan.

Torstai oli melko harmaa ja sateinen päivä, joten kulutimme aamun vain oleskelemalla. Iltapäivällä lähdimme kiertämään Nelsonin taidegallerioita. Täällä niitä on muutamakin eikä varmaan edes löydetty kaikkia, vaikka meillä oli kartta. Gallerioita oli kaikenlaisia eikä kahta samanlaista. Parissa oli ihan maalauksia, mutta niiden lisäksi oli lasitaidetta, erilaisia neulekäsitöitä, koruja ja paljon, paljon muuta. Valitettavasti tuollaisissa paikoissa ei saa kuvata, joten joudutte tyytymään minun sanaani, että olivat hienoja. Osa varsinkin lasiteoksista olivat sellaisia, ettei mitään käsitystä, miten ne on tehty ja muutaman maalauksen olisin voinut ottaa itsellenikin, elleivät ne olisi maksaneet miljoonia.

Kierroksen jälkeen menimme I-sitelle kyselemään, että minne meidän kannattaisi tästä lähteä. Karttaa hetken katseltuamme ja juteltuamme opasihmisen kanssa päätimme lähteä paikkaan nimeltä Punakaiki. Se on tästä etelään noin neljä tuntia, mutta pysytellään kuitenkin länsirannikolla. Se on todella pieni paikka, missä ei opaskirjan mukaan ole edes ruokakauppaa, mutta hienoja vaellusreittejä kuitenkin ja pannukakkukiviä. Ollaan siellä nyt alustavasti pari päivää ja lähdetään sitten taas etelään päin.

Ainiin, niistä Maisemista, mitä piti käydä katsomassa täällä Nelsonissa. Täällä olisi kuulemma upea luonnonpuisto, missä olisi kaikenlaista hienoa nähtävää, mutta sinne pääsy ja siellä liikkuminen tuntui niin vaikealta ja valmiiksi tehdyltä, että jätimme välistä. Ja toisekseen se oli todella kallista. Ensinnäkin sinne olisi pitänyt ottaa lautta, joka vei aloituspisteeseen, josta meidät olisi haettu bussilla ja sen jälkeen oli valittavissa erilaisia reittejä, joista osa matkaa kuljettiin veneellä, osa bussilla ja siellä täällä sait jopa kävelläkin vähän. Kyselimme, että emmekö voisi vain mennä vaikka paikkaan A ja kävellä paikkaan B, josta sitten ottaisimme kyydin takaisin, mutta kuulemma sellainen ei ole mahdollista, vaan meidän pitää mennä paikkaan A, mistä meidät viedään paikkaan C, mistä saamme kävellä paikkaan B, mistä meidät taas haetaan paikkaan A ja sitten kotiin. Joten katselemme maisemia mieluummin omin aivoin ja jaloin jossain muualla, kiitos vain.

Loppuilta kuluukin varmaan pakkailessa ja rentoillessa. Perjantaiaamuna lähtö olisi 07.15, minkä ei luulisi olevan ongelma, mutta tässä nyt parin viikon lomailun jälkeen yhdeksään nukkuminen on tuntunut aika mukavalta ja sopivalta, joten voi väsyttää aamulla. Onneksi on neljä tuntia aikaa ottaa päikkäreitä matkalla.