Erillinen keskiviikko

Keskiviikkona heräsimme, jos nyt emme ihan suoraan auringon paisteeseen, niin ainakin sateen puuttumiseen. Se tuntui oudolta ja pelottava ajatus hiipi mieliimme: mitä jos lähdettäisiin ulos? Laiskotti hieman, kun tottui jo löhöämään sisällä, mutta toisaalta, kun kerrankin pääsi ulos niin pitihän se tilaisuus käyttää hyväkseen.

Emme päässeet yhteisymmärrykseen, mitä tekisimme. A halusi maastopyöräilemään ja minä en. Joten lopulta päädyimme siihen, että A lähti maastopyöräilemään ja minä en, aika yksinkertaista. Varmaan ensimmäinen kerta sitten Aucklandin, kun teimme jotain erillämme noin pitkän aikaa, jos työpäiviä ei lasketa, joten ehkä oli jo aikakin.

Hostellin pitäjä kyyditsi Aan reittinsä alkuun ja minut keskustaan. Ihan ensimmäisenä löysin museon, jossa oli esillä kaikenlaista paikallishistoriaa. Pyörin siellä aikani ja istuin katsomassa hienon videon kullankaivajista, kunnes kaikki oli aikalailla nähty. Sieltä lähdin pikkuhiljaa kulkeutumaan rantaa kohden, matkalla silittelin randomkoiraa ja tervehdin tuntemattomia ihmisiä enkä edes eksynyt.

Ranta oli ihana, tuulinen ja kivikkoinen valtavine aaltoineen.

Viihdyin siellä oikein hyvin vain kuljeskelemassa päämäärättömästi. Lopulta istahdin alas ja söin välipalacookien. Eikä tarvinnut syödä yksin. Enkä syönyt, vaikka cookie olikin todella hyvä.

Lopulta lähdin takaisin keskustaan ja löysin Aan jo minua odottelemasta. Yritin houkutella Aan kirjoittamaan omasta päivästään, mutta ehdotukseni ei saanut kovin suurta innostusta, joten tässä Aan päivä kuvina:

Loppuilta pelailtiin vielä ihmisten kanssa ja nautittiin kauniista auringonlaskusta, kun sellainen kerrankin näkyi. Tykästyin tuohon meren väriin, sillä päivisin se on vain harmaa, niinkuin taivaskin.

Kun tuli riittävän pimeä, eikä vieläkään satanut kaatamalla vettä, lähdimme katsomaan kiiltomatoja. Saimme houkuteltua saksalaiset mukaan ja porukalla se olikin hauskempaa. Kävelimme pilkkopimeässä autojen silloin tällöin ajaessa ohi ja pian saavuimme pienelle polulle. Tähdet ja sirppikuu valaisivat tietämme hyvin vähän, mutta pian ympärillämme avautui ihan uudenlainen tähtitaivas: kiiltomatoja joka puolella ja niitä oli todella paljon. En tiedä, millainen ympäristö on valossa, joten oli hauskaa nähdä vain pieniä sinisiä valoja kaikkialla. Uskomattoman kaunista.

Ja muuten, jos teillä ei tuossa viimeisessä kuvassa näy mitään, se johtuu teidän mielikuvituksen puuttteesta, ei huonosta kuvasta, ehei, oikeasti siinä on niitä pieniä sinisiä valoja...