RistuksenKirkko

Olemme viettäneet muutaman päivän Christchurchissä. Ensimmäisellä kerralla tämä kaupunki vaikutti tyhjältä: olisi tarvinnut auton, jotta pääsee liikkumaan paikasta toiseen, kävelymatkan päässä ei ole paljonkaan näkemistä. Samanlainen se on nytkin, mutta jotenkin sen ymmärtää ja antaa anteeksi tälle kaupungille. Se yrittää kuitenkin parhaansa, bussiyhteydet ovat ihan hyvät, kunhan jaksaa vähän nähdä vaivaa.

Kaikkihan siis johtuu maanjäristyksistä, joista ensimmäinen sattui syyskuussa 2010 ja toinen, ilmeisesti mittavampi ja tuhoisampi, helmikuussa 2011. Niiden jäljiltä kaupunki on todella rikki, jokapaikassa on tietöitä ja rakennuksia korjausken alaisena, mikä haittaa näin turistin näkökulmasta liikkumista ja ylipäätään kaupunkiin tutustumista. Ei Christchurch vaikuta koskaan olleen todella kaunis kaupunki, mutta on silti harmi nähdä tämä näin keskeneräisenä.

Melkein jokainen keskustan rakennus on suljettu ja joko purku-uhan alla tai sitten korjattavana. Siellä täällä on ikivanhoja kauniita taloja, jotka päällisin puolin näyttävät olevan kunnossa, mutta nyttemmin ne on aidattu ja sinne on pääsy kielletty.

Jotenkin tuntuu, että olisi mukava muuttaa tänne ja olla mukana rakentamassa tätä pientä urheaa kaupunkia takaisin pystyyn, ainakin jonkin aikaa. Tosin siihen tarvitsisin ainakin minä vielä paljon enemmän kokemusta, koska ihmisillä on yllättäen ennakkoluuloja siitä, mitä pieni tyttö voi tehdä rakennustyömaalla. Eli palailemme Ashburtoniin tekemään lehmille lypsypaikkoja, jättää sitä niinkin kädenjälkensä tähän maailmaan. Huomenna on siis loma ohi ja kotiinlähdön aika, toivottavasti meille on nyt koti siellä jossain ja maanantaina kai sitten töihin. Blogi luultavasti hiljenee taas hetkeksi, kun arki painaa päälle ja jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, mutta onneksi minä nautin siitä ihan yhtä paljon kuin tästä lomailustakin.