Pääsin ruokkimaan possuja. Ne näyttivät oikein ystävällisiltä, mutta en silti tunkenut kättäni lähellekään niiden suuta ja valtavia torahampaita.
Kanat olivat oikein hauskan värisiä ja tulivat lähelle leivänmurujen perässä.
Maisemat vaihtelivat karusta vuoristosta vehreisiin laaksoihin.
Ensimmäinen päivä Wellingtonissa kului aika rauhallisesti. Tutustuimme kasvitieteelliseen puutarhaan, josta löytyi yllättäen puita, kukkia ja lintuja. Ja kaikesta on paljon kuvia. Puutarha sijaitsee melkoisen korkealla, josta oli kauniit maisemat Wellingtonin yli.
Seurasimme polkua hiukan vaihtelevasti, mäkiä ylös ja alas, välillä ulostauduimme koko puistosta kätkön takia. Näimme kauniita puita ja ihania kaktuksia.
Lopulta löysimme myös tärkeimmän, eli ankkalammen. Linnut eivät olleet kovin ujoja tai arkoja kuten A sai huomata. Eikä meillä ollut edes ruokaa mukana houkuttimena.
Vaikka täällä on talvi, kasvit kukkivat ihan täysiään. Tosin puisto voisi olla aika huikaiseva kesällä.
Löysimme aivan valtavan kannon, jonne minun teki mieli ihan suunnattomasti kiivetä. Eihän siinä muuta kuin itseään toteuttamaan ja mönkimään ylöspäin. Kengät olivat lopulta juuri sen näköiset, että rymytty on, mutta muuten selvisin ehjin nahoin alas.
Loppupäivä kului ostoskatuja tutkiessa ja seuraavan päivän ohjelmaa suunnitellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti