Lammikoita ja koloja

Eli Rotorua 2. päivä

Aamulla lähdimme varhain bussilla kohti Wai-O-Tapua. Kuskimme oli oikein mukava ja opetti meille hiukan maorin kieltäkin matkalla. En aio tässä nyt toistaa oppimaani, koska en varmasti osaa kirjoittaa niitä oikein. Matka meni rattoisasti ja ensimmäisenä löysimme tiemme mutalammikoiden luo. Oikein hauskoja, pulppuavaisia ja räiskähteleviä otuksia, vaikkakin pahan hajuisia. Tosin kaikki täällä haisee pahalle, joten eipä tuo haitannut.

Mutalammikoilta saavuimme Lady Knox geysiren luo, joka päästelee höyryjä aina kerran päivässä. Odotin valtavaa pamausta ja nopeaa korkeaa vesisuihkua, mutta se alkoi hitaasti ja jatkui aika kauan. Siinä kastui mukavasti kameroineen terveellisellä mineraalivedellä. Todella ikimuistoinen näky sateenkaarineen.

Seuraavaksi kävelimme noin kolme kilometriä pientä mutkaista polkua ja ihmettelimme kuumavesialtaita. Osa oli isompia, osa pienempiä, osa kuumempia ja osa kiehuvia. Taas kerran todella kauniita maisemia ja kauniin värisiä altaita.

Matkalla näimme myös vanhan ystävämme kulmakarvatiaisen, jonka oikea nimikin selvisi tällä matkalla. Lintu on nimeltään fantail eli viuhkapyrstö (vapaa suomennos, huom). Ei ole yllätys, mistä lintu on saanut nimensä, vaikka henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kulmakarvatiainenkin on oikein kuvaava.

Näimme matkalla myös muuta harvinaista paikallista eläimistöä.

Lopuksi vaelsimme vesiputoukselle, joka oli hiukan pienenpi kuin oletin, mutta näkemisen arvoinen silti.

En oikeasti osaa sanoin ylistää näitä maisemia riittävästi eivätkä kuvatkaan aina onnistu siinä, joten käykää itse katsomassa, nämä ovat mielettömiä.

Päivän toinen kohde oli Hobittila, jonne matkasimme jälleen bussilla. Ensimmäistä kertaa istuimet olivat niin isot, että minun ei tarvinnut nojata puoliksi ulos, jotta A mahtuisi hartioineen istumaan kunnolla. Taisin taas torkahtaa matkalla, mutta menipä ainakin aika nopeasti. Hobittikylässä on siis kuvattu Taru Sormusten Herra Ja Hobitti trilogiaa, osa koloista on vielä elokuvissa näkemättömiä. Tähän saa sitten kaikki kotinörtit korjailla, kun teen asiavirheitä.

Osallistuimme opastetulle kierrokselle, jota voin lämpimästi suositella. Siellä oppi sen verran paljon elokuvan kuvauksista ja itse taloista ja osasi katsoa niitä ihan eri silmin. Koloja oli yli neljäkymmentä ja ilman opasta jokainen niistä olisi varmasti näyttänyt tasan samalta, söpöltä, pyöreäoviselta mökiltä. Niissä ei muuten ole sisällä yhtään mitään, sen verran tilaa, että kameramies mahtuu kuvaamaan sieltä ulos. Ja mökkejä on paljon erikokoisia eri kuvaustilanteita varten. Kierros ei mennyt liian nopeasti ja oli hyvin aikaa kuvailla hobittikoloja ja opas osasi kertoa kaikkea uutta ja mielenkiintoista ja olisi varmasti osannut vastata kiperiin kysymyksiin, jos joku olisi sellaisia osannut esittää.

Minä tunsin oloni hyvinkin kotoisaksi melkein jokaisen mökin kohdalla.

Maisemat ympärillä olivat mielettömiä, ruohoisia mäkiä täynnä lampaita ja valtavia puita.

En tarkkaan enää muista, että mikä talo oli kenenkin ja mitä kuvattiin missäkin vaiheessa, mutta nämä kaksi viimeistä pitäisi jokaisen Taru Sormusten Herrasta-elokuvista kiinnostuneen tunnistaa. Veikkauksia? Ai ei? Pistäkää leffat pyörimään!

Jälkimmäiseen ajattelin ensin muuttaa Suvin kanssa naapureiksi, kunnes kuulin että se onkin vain kaksiovinen talo.

Seuraavia taloja ei esitetty Sormusten herroissa eikä kahdessa ensimmäisessä Hobitissa. Jäämme jännityksellä odottamaan, milloin näemme ne.

Lopuksi kuljimme vielä sillan yli ja myllyn ohi kohti Vihreää lohikäärmettä.

Oikein mukava ja viihtyisä pieni pubi, joka oli restauroitu elokuvan mukaiseksi pienimpiä yksityiskohtia myöten. Töitäkin olisi ollut tarjolla.

Kierrokseen kuului paikallinen juoma, jota ei saa mistään muualta. Minä otin omenasiiderin ja nämä kaksi matkakumppania erilaiset oluet. Jokainen niistä maistui oikein mainiosti siinä vaiheessa päivää ja siitä olikin hyvä jatkaa bussilla hotellia kohti.

Päivä tuntui todella pitkältä ja tuli käveltyä hullun pitkiä matkoja ja nähtyä paljon kaikkea erilaista, mutta oli ehdottomasti sen arvoista.