maanantai 13. tammikuuta 2014

Whitianga ja Narnia-ranta

Coromandel Townista lähdettiin Whitiangaan maanantaina, matka ei ollut pitkä, mutta tie oli mäkinen ja mutkainen ja pieni kuin mikä. Okei, noin voisi kuvailla jokaisen Seelannin tien, mutta tämä oli jo maininnan arvoinen yksilö.

Whitiangaan oltiin taas varattu majoitus etukäteen ja hyvä niin, sillä täällä on pahin turistikausi meneillään ja koko Coromandelin alue tuntuu olevan yhtä turistirysää (ja joo, ollaan mekin täällä turisteilemassa, en minä sillä). Majoituspaikan piti olla ihan I-siten vieressä, mutta onneksi jäätiin bussista motellin kohdalla ja mentiin vasta sen jälkeen etsimään infopistettä, sillä kävi ilmi, että motelli on aika kaukana keskustasta ja kaikesta muustakin paitsi rannasta. I-sitelle saatiin kävellä noin puolitoista kilometriä eikä se sinänsä paha ole, mutta laukkujen kanssa vähän epämukavaa. Motelli on aika hieno taas, ollaan ihan meren rannalla ja täällä on kaikki tarpeellinen ja enemmänkin, kuten ilmainen ja rajaton netti. 



Tiistaiaamuna lähdettiin Haheihin, sillä kuultiin, että siellä on hieno ranta ja vuosittaiset markkinat. Hahei on pienenpieni paikka lähellä Whitiangaa, lyhyen lautta- ja bussimatkan päässä. Ensin tutustuttiin markkinoihin, jotka olivat melko pienet noin kerran vuodessa pidettäviksi, mutta oikein viihdyttävät silti. Ja syötiin jäätelöä, kuten kesämarkkinoilla kuuluukin.


Ihmeteltiin ja taivasteltiin, koska oikein mitään tarpeellista tai tarpeetontakaan ei tullut vastaan, vain ihania rättimekkoja, joita hiplailin ja huokailin ja ihastelin, mutta jätin sinne. Paitsi ihan melkein viimeisellä teltalla tuli vastaan täydellinen villatakki, jonka etsimisestä olin oikeastaan jo luopunut. Mutta nyt se lähti mukaan, vaikka onhan täällä kesä eikä sitä välttis täällä tarvitsisi, mutta se oli täydellinen. Ja kun sanon täydellinen, se on täydellinen, minä en tyydy puolikivoihin juttuihin ja kaikenlisäksi se on niin ohutta kangasta, että menee kevyenä auringonsuojana täälläkin. Tykkäilen.

Markkinoiden jälkeen mentiinkin sitten rannalle. Ajateltiin, että kun ollaan suht lähellä, niin voimme kävellä koko matkan. Tuntuu unohtuvan aina, miten paljon mäkiä tähän maahan on saatu mahtumaan. Mutta selvisimme rannalle ja ajattelimme ottaa vesitaksin takaisin, joten matka ei tuntunut niin pahalta, vaikka A tiputtikin gepsin ja saimme kävellä takaisin sitä hakemaan. Gepsi onneksi löytyi melko helposti tyypillisesti ihan matkan alusta.






Katedraali ranta oli todella kaunis ja siellä on kuvattu kohtaus Narnian Prinssi Kaspian -leffasta. En kyllä muista kyseistä kohtaa, mutta ihana ranta silti. Jolta ei sitten loppujen lopuksi lähtenyt vesitakseja enää siinä vaiheessa päivää, kun polttoaine oli loppunut. Käveltiin takaisin ja hypättiin bussiin ja vielä toiseen bussiin ja sit lauttaan ja pian oltiinkin jo takaisin motellilla.

Torstaina lähdettiin aamusta kohti keskustaa tarkoituksena varata paikat lasipohjaveneeseen, mutta matkalla löysimme markkinat. Melkein samaiset markkinat kuin edellisenäkin päivänä, mutta hiukan isommat. Ja sieltä löytyi harvinaisen siisti pomppulinna, ihan kun sukuun nyt on tullut uusi jäsen, niin tämmöinen voisi olla aika kiva:


Sen jälkeen päästiinkin keskustaan ja juuri ja juuri ehdittiin lasivenekyytiin. Ei sillä, iltapäivällä olisi lähtenyt toinen, mutta eipähän tarvinnut turhia odotella. Nähtiin hienoja kaloja, vaikkakaan ei ihan niin paljon kuin olisi voinut. Varsinkin napsijoita näkyi paljon ja noin vedessä ne ovat todella hienon värisiä, sillä niiden selässä on paljon kirkkaan sinisiä hohtavia pisteitä. Sen lisäksi nähtiin joitain hiukan pienempiä kaloja ja paljon merisiilejä. Ja sain yhden merisiilin syliinkin!







Ihana kaveri. En ole ennen pidellyt tuollaista otusta, sillä olen kuvitellut niiden olevan myrkyllisiä. Tämä ei ilmeisesti ollut ainakaan tappavan myrkyllinen. Aluksi tuntui, että se vain hengasi siinä, mutta pian se alkoi liikkua noiden piikkiensä varassa ja yllättävän nopeasti se sitten etenikin. Käteen jäi pieniä reikiä, mutta ei se mitään, sain uuden ystävän. Tosin samaan aikaan A söi vieressä omansa, maistui kuulemma ihan merelle.




Kalojen ja merisiilien ohella nähtiin myös paljon kallioita ja luolia. Kiviaines oli todella hauraan näköistä ja täynnä reikiä. Hienoja paikkoja. Sen lisäksi nähtiin pari pientä pingviiniä kotimatkalla.






1 kommentti:

  1. No joo kyllä toi pomppulinna Pikku-Ukolle välttäis ja varmaan meille muillekin. Mutta noi maisemat kyllä on henkeän salpaavia.

    VastaaPoista