Tauranga ja tulivuori

Lauantaina lähdettiin aamusta bussilla Taurangaan. Matka sujui aika rattoisasti Magic-korttien parissa ja taisinpa nukkua lyhyet päikkäritkin jossain kohtaa. Taurangassa ihan ensimmäisenä mentiin I-sitelle kyselemään yösijaa ja pian sellainen löytyikin. Majoituimme viikoksi pieneen motelliin, jossa meillä oli iso huone, oma keittiö, vessa ja suihku. Noin hostelliin tottuneelle se oli aika luksusta, vaikkakin melko kallista. Tosin täällä on meneillään pahin turistikausi, eli kaikkialla ja kaikki on aika kallista, mutta ei ainakaan vielä ihan mahdottoman hintaista.

Sunnuntaina mentiin tutustumaan Mt Maunganuihin ja vaeltamaan noin parinkymmenen minuutin bussimatkan päässä olevalle vanhalle tulivuorelle.

Sää oli ihanan pilvinen ja tuulinen eli juuri täydellinen vuorelle kiipeämiseen. Ihan ensimmäisenä vastaan käveli lampaita ja ne laidunsivat kaikessa rauhassa ilman aitoja polun molemmin puolin. Ne katselivat melko tarkasti meidän menoa aina kun eksyttiin polulta pusikon puolelle kätköjä etsimään.

Vuoren huipulle ei ollut mahdoton kiipeäminen, mutta kyllä siinä lämmin tuli ja vesi maistui, kun päästiin perille.

Tietenkään meille ei riittänyt, että pääsimme huipulle, vaan piti etsiä myös yksi kätkö, jonka luo johti pienen pieni polku, joka juuri ja juuri erottui maastosta lehtien seasta. Eipä sillä, kätköltä sitten olikin ihan mielettömät maisemat kaupungin ylle, vaikka hiukan jännikin kiivetä tuolle kivelle, sillä siltä oli suora tiputus alas ja siellä ylhäällä tuuli jonkin verran.

Lampaiden ja hienojen maisemien lisäksi minä pääsin bongailemaan tuttuja ja tuntemattomia lintuja.

Vuorelta laskeuduttiin pikkuhiljaa alaspäin ja etsiskeltiin paria muutakin kätköä matkalla. 

Tuolla ylhäällä oli kätkö. Ei haettu.

Ajattelimme samalla vauhdilla kävellä turistikeskuksen läpi ja etsiä ruokakaupan, sillä sellaista ei ihan Taurangan keskustasta löydy. Tuollakin saimme kävellä ihan hyvän matkaa ja syödä pitsat ennen kuin sellainen löytyi. Matkalla sattui silmään myös SaveMart, jonne pienen jahkailun jälkeen sitten menimme. Kyseessä on Seelannin suurin kierrätyskauppaketju, jonka putiikkeihin olen törmännyt ainakin Dunedinissa eikä nytkään tarvinnut pettyä. En onneksi tällä hetkellä etsi mitään, mutta jos etsisin, melko varmasti löytäisin sen tuolta. Kaikki vaatteet olivat täälläkin lajiteltuina omiin rekkeihinsä, vieläpä värikoodattuina ja sen lisäksi ne olivat halpoja. Ihana kauppa. Vielä viimeisenä tekonani ennen ulos lähtöä katselin kengät läpi ja ihastelin yhtä sievää paria Aalle, joka sitten ehdotti, että kokeilisin niitä. Ne olivat täydellisen kokoiset, halvat (15$) ja niiin taivaan sievät, että nyt olen yhtä kenkäparia rikkaampi, vaikken niitä tarvitse eivätkä ne oiken mahtuisi matkalaukkuun. Kaiken lisäksi ne saivat yllättävän hyvän vastaanoton myös tuolta järkevämmältä osapuolelta, mikä oli kummallista, mutta huippua, sillä minullahan ei tietenkään ollut rahaa mukana.

Oikesti olen ruskettunut täällä, se ei vain näy...