Maanantaina käytiin tutustumassa itse
Taurangan keskustaan, joka oli suurempi kuin kuviteltiin. Ja kannatti lähteä,
sillä löysimme sattumalta kirjan, jota olemme etsineet noin puoli vuotta ympäri
Seelantia. Kyseessä on Gauntin tarinan kolmas teos, josta ei enää tehdä
lisäpainoksia ja kaikki vanhat tuntuivat olevan myydyt jo kauan sitten. Olemme
tosiaan etsineet kirjaa niin Ashburtonista kuin Aucklandista, Christchurchistä
ja Wellingtonista sekä lukuisista pienemmistä kaupungeista, niin isoista
kirjakaupoista kuin pienistä divareista ja nyt se sitten käveli vastaan, tai
no, nökötti tyytyväisenä hyllyssä, kun etsimme oikeastaan lisää
D&D-miniatyyreja (joita sitten emme löytäneet, mutta hyvä näin). Joten nyt
Aallakin on pitkästä aikaa luettavaa, sillä hän luki ensimmäisen ja toisen
Gauntin tarinan joskus Ashburtonissa ollessa. Minä luen vasta ensimmäistä tuhat
sivuista opusta, eikä nyt sitten ihan heti lopu lukeminen kesken, jee.
Tiistaina ajateltiin lähteä kuntoilemaan
läheiseen puistoon. Meillä ei ole enää salijäsenyyttä, joten puistoissa
kuntoilu, varsinkin jos siellä on joku lasten leikkipaikka miljoonine
tankoineen, on ollut varsin hyvä ja halpa vaihtoehto, joskin meikän treenin
soveltaminen vaatii hiukan mielikuvitusta. Tosin nyt leikkipaikka oli niin
täynnä lapsia, ettemme viitsineet mennä mukaan. Ja kaiken lisäksi vieressä oli
jäätelökoju, josta sai pehmistä parilla dollarilla, joten päädyimme sitten
syömään jäätelöä kuntoilun sijaan. Jäätelöiden jälkeen löysimme minigolf-radan
ja päätimme käydä pelaamassa kierroksen. Hävisin, mutta en enää ihan niin
railakkaasti kuin yleensä ja hauskaa oli, vaikka taitoinkin nilkkani toiseksi
viimeisellä väylällä hyppiessäni innoissani, sillä minulla meni niin hyvin. No
ei mennyt sen jälkeen enää. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä päivä.
Keskiviikkona lähdin aamusta salille, A tunsi
itsensä sairaaksi, joten hän jäi suosiolla kotiin. Salilla oli kivaa pitkästä
aikaa, vaikkakin hiukan tylsää yksin. Tein yläkroppatreenin ja jalkatreenin,
keskivartalo jää aina liian vähälle huomiolle, kun ajattelen, että sen voi
tehdä muuallakin ja salilla sitten keskittyy mieluummin laitteita ja painoja
vaativiin liikkeisiin. Illalla lähdin leffateatteriin katsomaan uuden Hobitin.
Odotukset eivät olleen ihan hirveän korkealla, koska nukahdin kesken
ensimmäisen elokuvan enkä näin ollen muista siitä yhtikäs mitään. Mutta juoni
oli suunnilleen selvillä ja sain jostain ajatuksen, että minun on pakko käydä
katsomassa Hobitti, koska kuinka usein pääsee katsomaan ison maailman leffan maassa,
jossa se on kuvattu? Löytyi sieltä ainakin tuttu joki ja ihana symppispossu.
Vuoria en tunnistanut, koska (anteeksi vain) ne kaikki näyttävät täällä ihan
samalta. Ja joo oli se leffakin ihan jees, pitänee joskus jaksaa katsoa
ensimmäinenkin osa kokonaan. Ja leffaa katsoessa onnistuin jo ikävöimään
Seelantia, vaikka en ole vielä täältä lähtenytkään.
Torstaina A oli edelleen kipeä, joten lähdin
pyöriskelemään kaupungille hetkeksi keskenäni. Kuulin illalla pidettävistä
markkinoista ja ajattelin suunnistaa sinne kyseltyäni ensin Aatakin mukaan.
Markkinat olivat puistossa noin puolen tunnin kävelymatkan päässä. Normaalisti
sinne kävelee parissakymmenessä minuutissa, mutta kun kyykkäsi edellisenä
päivänä, niin kesti vähän kauemmin. Onneksi en raahannut Aata mukaan, sillä
markkinat olivat pettymys: siellä oli kahviauto, jäätelöauto, minipomppulinna
ja kaksi kojua, joista toisesta sai fudgea ja toisessa oli pieni kirppis, sen
lisäksi siellä oli tarjolla "paikallista ruokaa" eli paistettuja
makkaroita ja pieni lava, jolla sillä hetkellä lauloi kaksi ihmistä. Ja siinä
se. Seisoin siellä hetken epäuskoisena ja lähdin takaisin. Ilta pelailtiin
magiciä ja katsottiin Star Trekiä. Olemme jo katsoneet läpi koko alkuperäisen
sarjan ja nyt katsomme 70-luvun animaatiota Kirkin ja Spockin seikkailuista,
hulvatonta.
No nyt sentään vähän rauhallisempaa menoa mutta oli tuo edellinen autokyytikin melkoinen että ihan limunsiinillä ihanaa...
VastaaPoista