Delfiinisirkus ja huonot kuvat

Tiistaiaamuna herättiin taas aikaisin ja mentiin laiturille odottamaan venettä. Kierreltiin läheisten saarten ympäristössä noin tunti ennen kuin nähtiin ensimmäiset delfiinit. Ne olivat luonnonvaraisia eikä niitä mitenkään lahjottu tulemaan veneen lähelle. Tottakai kapteeni etsi niitä ja oli radioyhteydessä muihin veneisiin, että missä delfiinejä mahdollisesti on nähty ja näin löysimme ne yleensä helposti.

Näimme päivän aikana kolme eri delfiiniparvea ja kaikki ne olivat kiireisiä omissa puuhissaan, osa matkasi jonnekin, osa söi ja osa kyöhnäsi itseään kiviin. Saimme viettää niiden kanssa aina hetken aikaa, kun ne uivat veneen ympärillä ja ihmettelivät meitä. Tarkoituksena oli uidakin näiden villien jättimäisten eläinten kanssa, mutta koska ne olivat liian kiireisiä kiinnittäkseen meihin kummempaa huomiota, kapteeni ei päästänyt ketään edes veteen, sillä se olisi ollut turhaa.

Delfiinien lisäksi pääsimme ihastelemaan myös reikää kalliossa. Ja kyllä, paikan nimi on reikä kalliossa ja jotkut maksavat erikseen, että pääsevät näkemään sen. Ei sillä, hieno paikka ja jylhät maisemat, mutta oli se silti vain reikä kalliossa.

Otin päivän aikana varmaan miljoona kuvaa, joissa näkyy meri ja noin kolme mustaa pistettä jossain nurkassa. Onneksi tuli ostettua hyvä kamera silloin joskus, niin sain edes muutaman kuvan joista voi jopa tunnistaa delfiinin (todellakin se on kameran ansio, ei meikän). Vaikeita kuvattavia nuo delfiinit, kun liikkuivat niin nopeasti. Vaikka suuntasit kameran niitä kohti ja kohdistit sen valmiiksi, eivät refleksit silti riittäneet, sillä delfiinit nousivat pintaan niin nopeasti ja sukelsivat vielä nopeammin takaisin, että sait kuvattua useimmiten vain pelkkiä pärskeitä.

Joojoo, tämä on yksi niistä onnistuneista kuvista

Mutta ihastuttava puolipäiväinen enkä edes voinut pahoin veneessä, mikä oli aika saavutus. Sen jälkeen istuttiinkin loppupäivä infopisteellä miettimässä, että minne menemme seuraavaksi ja kuinka pääsemme sinne ja missä majoitumme. Ei voi kuin ihailla noiden paikkojen työntekijöiden kärsivällisyyttä, sillä kulutimme tälläkin reissulla vähän reilu pari tuntia työllistäen jotain ressukkaa.

Illalla kävimme vielä katsomassa sirkusesityksen. Näimme sen mainoksen pienellä aukiolla ja ajattelimme mennä ottamaan selvää, mistä oli kysymys eli suomeksi: minä näin sanan "sirkus" jossain ja sen jälkeen muistuttelin pitkin päivää, että mennäänhän tuonne, hei mennäänhän. Muutkin kyläläiset olivat tulleet paikalle ja osa oli varautunut ihan retkituolien ja -eväin tapahtumaan. Pääsimme nurmikolle istumaan suhteellisen lähelle lavaa, kun esitys jo alkoi. Ensin joku mies kertoi meille, mitä tapahtui ja keitä he olivat, eli kyseessä oli melko pieni, ehkä noin kuuden hengen sirkusesitys, josta sai sitten jälkeenpäin maksaa omantuntonsa ja lompakkonsa mukaan, tai olla maksamatta, jos esitys ei miellyttänyt.

Odotin sellaista epämääräistä pallottelua ja temppuilua ilman päämäärää, mutta olin väärässä. Alkuun näimme hiukan reppureissaajien elämää ja saimme nauraa kunnolla, kuten sirkukseen kuuluikin. Myöhemmin temppujen taso ja vaikeus nousi, mutta juoni pysyi aikalailla yhtenäisenä koko esityksen ajan, jos vaan mielikuvitus riitti. Loppufinaalissa porukka grillasi yläilmoissa ja jonglöörasi milloin toisillaan, milloin herraties millä. Enkä näköjään saanut kovin fiksuja kuvia näistäkään tyypeistä, mutta yrittäkää kestää.

Koko esitys oli kaikenkaikkiaan hauska ja henkeäsalpaava, sain nauraa ja huokailla ihmetyksestä, että miten ne jaksaa ja kykenee ja haaveilla itsekin sirkukseen karkaamisesta. Esitys kesti noin tunnin ja lopuksi juontaja sanoi, että he olivat nyt antaneet kaikkensa meille yleisölle ja sitten olisi meidän vuoro, joten mekin lahjoitimme osamme vähäisestä matkabudjetistamme huipuille tyypeille eikä tuntunut edes pahalta. Tuskin olisimme menneet katsomaan koko esitystä, jos siitä olisi pitänyt etukäteen maksaa jotain, joten tuollaisen systeemi toimi ihan hyvin, vaikka varmaan aina riittää vapaamatkustajia, mutta sille ei kai voi mitään.

Loppuilta katseltiin leffaa ja nukahdettiin jo yhdentoista jälkeen, vaikka olisikin ollut hienoa viettää uutta vuotta aikalailla ensimmäisinä maailmassa, mutta kun vanhuus. Ja tuli se vuosi sieltä meidän nukkuessakin, kiitos vuodelle 2013, olit ihan kiva <3