Toinen työviikko

Maanantai. Viikko alkoi rennosti oksia karsimalla. Siinä aika kului nopeasti ja ihan huomaamatta. Ainoa homma, jossa olen hyvä ja nopea ja yllättäen myös ainoa työ, josta saa tuntipalkan. Sen jälkeen nosteltiin rautalankavaijereita paikoilleen loppupäivä. Siinä hommassa tulee ihan lämmin, kun juoksee paalulta toiselle. Yritän ottaa urheilun kannalta, että eipä tarvitse salilla mennä juoksemaan matolle riviin kaikkien muiden tyttöjen kanssa, vaan voin keksittyä painoihin. Maanantaina huomattiin myös, että töitä ei lopeteta sateen sattuessa. Siellä me nosteltiin niitä vaijereita paikoilleen ensin tihkusateessa ja lopulta kaatosateessa. Meinasi vähän motivaatio lopahtaa, mutta onneksi pian sen jälkeen lähdettiinkin kotiin. Käytiin illalla salilla, minulla oli vuorossa yläkroppa ja pikkuhiljaa alkaa nousta samat painot kuin ennen lomailua ja siitä olen aika iloinen. A on vaihtanut painot oman kehon painolla tehtäviin liikkeisiin ja se hilluu mitä oudoimmissa asennoissa ja hyppii ja pomppii paikasta toiseen.

Tiistai. Aamu aloitettiin puiden tyviä siistimällä. Edellisellä viikolla meille luvattiin, ettei tuota hommaa tarvitse tehdä yleensä kuin puolipäivää, sillä se on niin rankkaa, mutta ei se ihan pitänyt paikkaansa. Niitä tyviä hinkattiin koko päivä. Laskin, että sain tehtyä 27 riviä. Joka rivillä on noin 100-300 puuta, joten siitä voi jokainen laskea ihan itse, kuinka monta kertaa päivässä saa kumartua/kyykistyä/luhistua. Aurinkoinen ja kaunis sää ei varsinaisesti helpottanut urakkaa. Ja iloksemme kuulimme päivän loputtua, että huomenna uusiks, jee. Töiden jälkeen käytiin vielä salilla tekemässä keskivartalotreeni ja kerrankin venyteltiin kunnolla treenin jälkeen. Jalkapäivät ovat jääneet viimeaikoina tekemättä, kumma kyllä.

Keskiviikko. Sitä samaa puiden silittelyä. Vähän tuntui jo selässä ja jaloissa eikä oikein tiennyt, olisiko kyykännyt vai kumartunut, kun kumpikaan ei tuntunut mukavalta. Sää oli, jos mahdollista, vieläkin lämpimämpi kuin edellisenä päivänä. Vettä ja aurinkorasvaa kului litratolkulla, kun siinä auringossa oltiin vähän reilu kahdeksan tuntia. Olisin melkein valmis heräämään vieläkin aiemmin, jos vaan työt lopetettaisiin viimeistään puolen päivän aikaan. Lämpöä oli lähemmäs 30 astetta eikä tuullut yhtään, ei ihan olla totuttu työskentelemään sellaisissa olosuhteissa. Rankka työ ei haittaa, mutta rankka työ helteessä tuntuu jo vähän liialta. Mutta huomenna taas samaa hommaa ja sääennuste lupaili vieläkin enemmän lämpöasteita.

Torstai. Ei ollutkaan niin kamala päivä kuin alkujaan kuvittelin. Ehkä jotenkin osasi varautua siihen kuumuuteen ja rankkaan hommaan, joten päivä kului ihan mukavasti. Ja toisekseen älysin pukea shortsit. Loppupäivästä löysin jo jonkinsortin korkeamman tietoisuuden asteen ja vain tein töitä miettimättä sen enempää mitään. Kun lakkasi ajattelemasta, että onpa kuuma, kylläpä jalkoihin koskee, eipä selkä taivu enää, osaavatpa valvojat olla epäreiluja, eivät ne asiat enää häirinneet.

Perjantai. Perjantaina saatiin nostella vaijereita koko päivä ja se oli helpotus. Tosin tällä kertaa meillä oli erilaiset paalut, mihin nostaa langat ja se tuotti joskus ongelmia. Myös mäkinen maasto toi omat haasteensa, kun välillä vaijeri oli liian löysällä ja puneutui toistensa ympäri ja välillä se oli niin tiukassa, että hyvä kun sai maasta ylös. Onnistuin lentämään selälleni heti aamusta ja loppupäivästä olkapäihin koski jo aika paljon kaikesta kiskomisesta. Mutta onneksi sää oli pilvinen ja viileä koko päivän enkä yrittänytkään olla kovin nopea, joten melko rentoa puuhaa loppujen lopuksi.

Lauantai. Oltaisiin voitu mennä töihin, mutta ei menty. Ajateltiin pitää ihan vapaa viikonloppu, jotta selät saa toipua rauhassa ja jaksaa taas paremmin ensiviikolla. Ensiviikolla myös ehkä kuvia kaiken selityksen seuraksi, tällä viikolla ei ollut kamera mukana tai jos oli, niin ei muistanut ottaa kuvia. Kaunista siellä on, todella kaunista.