Ensimmäinen työviikko

Aloitettiin työt torstaina, herättiin vähän viiden jälkeen aamulla, syötiin aamiainen ja mentiin odottamaan kyytiä. Herääminen ei kummakyllä ollut niin vaikeaa kuin olisi voinut kuvitella loman jäljiltä. Yleensä minä en ole kovin iloinen, kun joudun heräämään kesken unien, mutta nyt en ollut edes hirveän äkäinen, vähän epäsosiaalinen ehkä, mutta se oli aika pientä.

Ensimmäisenä työtehtävänä oli nostaa kastelujärjesteltää hiukan ylemmäs. Katselujärjestelmä kuulostaa hienolta, mutta oikeasti se oli vain reikäinen muoviputki, joka oli rautalangalla ja nauloilla nostettu maasta ylös. Homma sujui niin, että minä kuljin edellä ja revin vanhan naulan irti ja merkitsin uuden paikan ja A tuli perässä, nosti rautalangan ja hakkasi uuden naulan paikoilleen. Aika yksinkertaista ja aamu sujuikin mukavasti, kun sää oli pilvinen ja melko viileä.

Jossain vaiheessa päivää vaihdettiin hommia ja voi taivas, että voi pieni ihminen olla huono ja hidas naulaamaan. Tein kyllä parhaani, mutta jotenkin sen letkun ja rautalangan nosto ja ylhäällä pitäminen ja sen lisäksi vielä naulaaminen oli minulle todella vaikeaa. Pikkuhiljaa pääsin jyvälle, että miten sitä kannattaa pitää, mutta olin silti hidas. Aasta sen sijaan kehittyi todella hyvä sen vasaran kanssa ja oltiin jo melko nopeitakin tuossa hommassa. Tietääpähän, kuka meillä tästä lähtien kiinnittää taulut seinille.

Työ muuttui hiukan raskaammaksi, kun aurinko alkoi paistaa. Onneksi oltiin tuntipalkalla ja saatiin pitää lakisääteiset tauot aina silloin tällöin. Ja olin muuten väärässä sen suhteen, että työt loppuisivat aina kolmelta, todella väärässä. Tuolla oltiin viiteen asti, eli tehtiin 10 ja puolen tunnin päivä, josta puoli tuntia kului palkattomaan lounastuntiin. Työ oli helppoa, mutta loppupäivästä selkä alkoi ilmoitella itsestään. Jouduttiin kumartumaan jokaisen naulan kohdalla ja kymmeneen tuntiin niitä nauloja mahtui aika paljon. Yritin kyykistyä aina kun se oli mahdollista, mutta varsinkin naulaaminen ja sen naulan pois repiminen oli lähes mahdotonta siitä asennosta.

Selvittiin kuitenkin päivästä ihan hyvin ja sen jälkeen suunnistettiin salille. Vuorossa oli keskivartalotreeni ja sen jälkeen venyteltiin kunnolla, varsinkin alaselkä. Salilla on ihana foam rolleri eli jonkinlaista todella kovaa vaahtomuovia oleva rulla, jonka päällä tai jota vasten voi sitten lihaksiaan rullailla. Ja se toimii, koskee todella paljon, mutta toimii. Kummallakaan ei ollut alaselkä seuraavana päivänä jumissa. Haluan tuollaisen rullan sitten joskus, kun meillä on oma koti.

Perjantaina lähdettiin taas samaan aikaan töihin, mutta nyt tehtiin eri hommaa. Meidän piti nostaa tukivaijereita, joihin viiniköynnösten oksat nojaavat. Köynnösten pitää kasvaa nätisti ylöspäin eikä sivuille, en tiedä miksi, mutta siksi niiden sivuilla menee yleensä kaksi vaijeria.

Homma oli aika helppoa, sillä vaijereille oli valmiit naulat, eikä tarvinnut muuta kuin tarkistaa, ettei katkonut kovin montaa oksaa mennessään. Tai yleensä oli naulat, jos ei ollut, niin sen sai jättää välistä. Hommasta teki inhottavaa se seikka, että siitä maksettiin urakkapalkka, eli saadaan rahaa per kasvi, joka tuetaan. Ja vaikka homma ei sinänsä vaikeaa olekaan, en minä ainakaan ole kovin nopea siinä vielä.

Vaijereita nosteltiin noin puolipäivää ja sen jälkeen päästinkiin rapsuttelemaan puiden tyviä. Meidän piti kyykistyä jokaisen puun kohdalle ja hangata käsillä sen runkoa, että kaikki pienet oksanalut kuluisivat pois. Ei sinänsä taas rankka homma, mutta siitäkin maksetaan urakkapalkka ja se käy lopulta aika kivuliaaksi selälle ja polville. Ja kesti vähän aikaa tajuta, että mitä tässä haetaan takaa ja saada kaikki ne pienimmätkin oksat kokonaan pois. Mutta tuosta työstä pitäisi saada ainakin minimipalkka, vaikka ei oltaisikaan riittävän nopeita, joten en ottanut turhia paineita.

 Töistä päästiin neljän aikoihin, mutta tällä kertaa ei saatu virallisia taukoja. Taukoja sai pitää aina kun huvittaa, mutta koska työstä maksetaan sen mukaan mitä tekee, ei niitä taukoja tule pidettyä. Töiden jälkeen käytiin kaupassa, tehtiin ruoka ja katsottiin jakso Star Trekiä ja sen jälkeen uni tulikin hyvin nopeasti.

Jouluun asti tehdään töitä kuusi päivää viikossa, mutta ilmeisesti lauantaisin ei ole pakko ilmaantua paikalle, jos ei halua. No me päätettiin ilmaantua, sillä lauantai on kuitenkin vain puolikas päivä, kun ei meidän valvojakaan halua tuhlata koko päiväänsä siellä. Herätys oli normaaliin aikaan ja siihen alkaa jo tottua. Aamu nosteltiin taas vaijereita ylemmäs ja pikkuhiljaa siinä kehittyy nopeammaksi, ei silti läheskään yhtä nopeaksi kuin nopeimmat työntekijät, mutta kuitenkin. Päivä oli todella kuuma ja olin erittäin onnellinen hassusta hatustani, joka suojaa päätä auringolta. Tottakai teen töitä pitkissä housuissa ja pitkähihaisessa, sillä en jaksa läträtä aurinkorasvan kanssa niin paljon kuin tämän ihon kanssa pitäisi. Siksi viimeisten rautalankojen kohdalla hiki valui ihan noroina niskassa ja selässä eikä ollut enää kovin mukavaa.

Sen jälkeen saatinkiin huomattavasti helpompi homma: oksien harventaminen. Köynnökset kasvattavat oksansa rautalankaa pitkin vaakatasoon ja jokaisen oksan alta piti katkoa pienet oksan alut pois. Se oli todella rentoa puuhaa, sillä sai vain kulkea aina rivin kerrallaan ja silitellä oksia samalla mennessään ja välillä katkoa ne ylimääräiset pois. Tällä kertaa ainakin se oli tuntipalkallista puuhaa, mutta oltiin niin hitaita, että valvoja sanoi jo ensimmäisen rivin jälkeen, että lähdetään kotiin ja jäteään tämä homma maanantaiksi.

Kello oli vasta kaksitoista, kun päästiin jo pois töistä, joten loppupäivä tuntui todella pitkältä eikä oikein tiennyt, mitä olisi kaikella vapaa-ajallaan tehnyt. Salin lisäksi tietty.