Blenheim

Blenheimiin lähdimme lauantaina heti aamusta ja matkaan kului koko päivä, olimme perillä illalla vähän ennen yhdeksää. Tosin saimme odotella Christchurchissa kolmisen tuntia jatkoyhteyttä, joten onneksi ei ihan koko päivää tarvinnut istua linja-autossa.

Matka sujui hyvin, minä katselin maisemia ja nukuin osan matkaa, A luki kirjansa (taas) loppuun ja kirjoitteli sen jälkeen blogiaan. Tosin minä heräsin virkeänä juuri silloin, kun A yritti kirjoittaa ja tökin koko ajan, että kato sinäkin ulos. Olen ihanaa matkaseuraa. Ja näin hylkeitä! Paljon hylkeitä. Ja niiden bongaaminen liikkuvasta autosta on jo ihan hyvin, sillä ne ovat se ruskeanharmaa karvakasa ruskeanharmaiden kivikasojen keskellä.

Blenheimiin saavuimme tosiaan illalla ja suunnistimme suoraan hostellille, joka varattiin onneksi etukäteen (täällä on niin paljon työnetsijöitä tällä hetkellä, että kaikki hostellit tuntuvat olevan täynnä). Emme löytäneet hostelleja ihan keskustasta, joten saimme taas kävellä laukkujen kanssa ihan hyvän matkaa. Yöllä näytti siltä, että hostelli on teollisuusalueen keskellä, mutta aamulla ihanassa auringonpaisteessa, huomattiinkin olevamme ihan joen rannassa. Ainiin, mainitsinko, että täällä paistoi aurinko? Todella lämpimästi ja tuli ihan hiki aamukahvia juodessa ulkosalla. Kamalaa.

Iltapäivällä käytiin kajakoimassa, koska sää oli niin ihana, joki oli ihan vieressä ja saatiin kajakit lainaan hostellilta ilmaiseksi. Yleensä niistä joutuu pulittamaan tuntivuokraa, joten oli aika luksusta, kun ne sai käyttöönsä ihan vapaasti. A on tottuneempi liikkumaan tuollaisilla kuin minä, mutta jotenkin räpistelin perässä. En ottanut kameraa mukaan, sillä kun yhdistää kajakin kiikkeryyden minun surkeaan tasapainooni ja tunnettuun koordinaatiokykyyni, oli ihme, että selvisin kuivin jaloin reissusta. Ei sillä, oli niin ihanan lämmin, että olisi melkein voinut uida, mutta jokiranta ei suoranaisesti houkutellut siihen kaikkine pohjavesikasveineen. Vesi oli todella kirkasta ja pohjaan näki lähes koko ajan ja siellä lillui jos minkämoista kasvia.

Kajakointi oli kivaa, siinä sai aurinkoa ja olkapäät ihan kivaa treeniä. Enkä edes palanut. Melkein odotin, että jokin kohta minusta kärähtäisi niinkuin yleensä ylenpalttisesta aurinkorasvailusta huolimatta, mutta ei. Illemmalla käytiin vielä jäätelöllä ja sitten istuttiin terassilla nauttimassa ilta-auringosta ja lintujen laulusta. Käy ihan lomailusta tämä.