Uusi koti ja työ

Tiistaina vaihdettiin hostellia, sillä ensimmäisessä ei ollut enää tilaa meille. Raahauduttiin laukkujen kanssa aamusta kaupungin toiselle puolelle uuteen hostelliin. Tämä on samantapainen leirintäalue kuin missä asuimme Ashburtonissa pari ensimmäistä viikkoa, joskin ehkä hitusen viihtyisämpi ja huomattavasti halvempi. Suihkut, vessat ja keittiö ovat taas eri rakennuksissa ja me asumme pienessä kopissa, mutta ei se mitään, kyllä tätä hetken kestää. Ja nyt kun päätimme jäädä tänne pidemmäksi aikaa, purimme matkalaukkujen sisällön kaappeihin ja se on aina luksusta, kun ei tarvitse joka aamu etsiä sukkia jostain matkalaukun kätköistä. Saimme hostellilta myös yhteystietoja viinitiloille, jotka mahdollisesti etsivät työntekijöitä, joten toivotaan parasta.

Hostellilta saa kävellä lähinpään ruokakauppaan kaupungin toiselle laidalle, mutta sali on ihan nurkan takana ja olemmekin käyneet siellä jo pari kertaa ja nyt on jalat jumissa. Sali on taas samaa ketjua kuin Ashburtonin sali, joten laitteet ovat aikalailla tutut ja voimme käyttää salia ihan vapaasti, kunhan maksamme kuukausimaksun. Täältä puuttuu Dunedinin video-ohjatut treenit, mutta ehkä me selviämme ilmankin. Salilla on todella mukavaa porukkaa ja ammattitaitoinen henkilökunta ja A varsinkin sosiaalisoituu ihmisten kanssa (minä puhisen yleensä keskenäni ja pidän yllä kuvaa epäsosiaalisista suomalaisista). Törmäsimme salilla itseasiassa Simoniin, johon tutustuimme kauan sitten Hastingisissä omenoita poimiessa. Ei voinut kuin nauraa, että on se pieni maailma.

Päivät kuluvat aikalailla töitä etsien, salilla ja Star Trekin parissa, perushuttua. Hostellilla ei ole ilmaista nettiä, joten en tiedä, miten usein nyt pääsen päivittämään blogia. Yritämme tällä hetkellä elää mahdollisimman säästeliäästi, että olisi varaa lomailla myöhemmin, joten ensimmäisenä karsiutuvat kaikki ylimääräiset luksukset, kuten netti. Salista ei tingitä, melkein mistä tahansa muusta voi säästää, mutta salille on päästävä. Tai hedelmistä, muuten voimme syödä vähän huonomminkin (eli minä voin jättää suklaan ja kokiksen pois ruokavaliostani), kunhan voimme silloin tällöin (joka päivä) herkutella erilaisilla hedelmillä. Löysimmekin tästä läheltä mukavan vihannes/hedelmäkaupan, jossa on paikallisia tuotteita edullisesti. Ostettiin omenoita ja kiivejä ja rumia hedelmiä useammaksi päiväksi vain viidellä dollarilla.

Rumia hedelmiä

Keskiviikkona heräsimme aikaisin ja menimme tien laitaan odottamaan töihin lähteviä ihmisiä ja kyselemään, olisiko meillekin töitä. Ehkä vähän kaukaa haettua, mutta tuotti kuitenkin tulosta ja saatiin lopulta töitä. Käytiin toimistolla täyttämässä paperit ja huomenna aamulla klo 06.00 pitää olla odottamassa kyytiä viinitilalle. En tiedä tarkemmin, millaista työ tulee olemaan, mutta varmasti fyysistä ja auringossa raskasta. Työt alkavat kuudelta ja loppuvat kolmen aikoihin, joten sen jälkeen on vielä aikaa tehdä jotain, eikä koko elämä kulu töissä. Ja luultavasti meidän ilta kuluu salilla, sillä en usko, että löytyy niin rankkaa työtä, ettemmekö jaksaisi raahautua kuntoilemaan. Tosin tällä hetkellä toivon, että olisin jättänyt jalkatreenin myöhemmäksi, sillä käveleminen ja kyykistyminen on todella kivualiasta ja hankalaa.

Töiden kunniaksi ostettiin hienot työhatut ja mansikoita ja varmaan löhötään vain loppupäivä, jotta jaksetaan opetella taas uusi työ huomenna. Töistä kuulette lisää sitten ehkä viikon päästä, kunhan pääsen taas nettiin ja osaan kertoakin jotain.