Sateinen työviikko

Maanantai. Viikon alussa saimme vielä työskennellä auringossa. Tosin sää oli välillä pilvinen, joten ei tarvinnut uupua helteessä. Töissä selvisi ihan hyvin shortseissa ja pitkähihaisessa paidassa ja oli ihan täydellinen sää tehdä töitä, kun jaksoi vielä juosta paikasta toiseen. Aamulla puhdistimme puiden tyviä pari riviä, kunnes pomo tajusi meidän olevan väärässä paikassa. Ei haitannut meitä. Tosin saamme rahaa vain siltä ajalta, kun työskentelemme, emme siltä ajalta kun istumme autossa siirtyen paikasta toiseen. Eli kymmenen tunnin päivästä saattaa saada vain kahdeksan tunnin palkan jne. Mutta eipähän ollut turhan rankka aloitus päivälle. Loppupäivän nostelimme tukinaruja ylemmäs ja illalla kävimme vielä salilla.

Tiistai. Tiistaiaamuna satoi, mutta koska emme kuulleet muuta, menimme odottamaan kyytiä. Odotimme puolisen tuntia, mutta mitään ei kuulunut, joten oletimme, että työt on peruttu. Pidimme vapaapäivän, kävimme kaupungilla ja salilla ja katsoimme Star Trekiä, eli rentoilimme, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus.

Keskiviikko. Aamulla meidät haettiin normaalisti töihin ja meille oli kuulemma yritetty soittaa ja laittaa viestiä, että tiistain työt on peruttu, mutta jostain syystä minun puhelin ei halunnut vastaanottaa mitään. Mutta ei se mitään, oltiin vain iloisia, ettei missattu työpäivää. Päivän tehtävänä oli ensin laskea tukinarut (jostain syystä ne oli nostettu paalujen päälle, kun yleensä ne roikkuvat maassa) ja sen jälkeen nostaa ne oikealle paikalleen. Tehtiin niin, että A meni ensin ja laski ne langat alemmas ja minä tulin perässä ja nostin ne taas. Se oli ehkä helpoin ja nopein työtapa, sillä olen hiukan vertikaalisesti rajoittunut. Kymmeneen asti saatiin nostella tukinaruja mukavassa säässä, pilvisessä ja tuulisessa. Sitten alkoikin sataa ja satoi loppupäivän. Suurimman osan ajasta vain tihkutti, eikä se häirinnyt työntekoa, mutta iltapäivällä alkoi sataa ihan kunnolla ja kun lopulta lopetettiin työt, oltiin kastuttu ihan läpikotaisin. Mutta olipahan motivaatiota tehdä viimeinen rivi nopeasti. Illalla käytiin vielä salilla ja nyt alkaa kroppa pikkuhiljaa tottumaan taas siihenkin eikä mene ihan pienestä jumiin enää. Ja minä olen ihan huomaamattani alkanut käyttää kaikissa treeneissäni katosta roikkuvia renkaita. Syytän Aata, joka keikkuu niillä koko ajan ja yllyttää minuakin kokeilemaan niitä. Ne ovat aika monipuoliset, kun vain käyttää mielikuvitustaan (eli kysyy tuolta osaavammalta osapuolelta, että mitä määää teeen).

Torstai. Aamulla satoi, mutta koska emme taaskaan kuulleet muuta, menimme odottamaan kyytiä. Kun kyyti vihdoin tuli hiukan myöhässä ja pääsimme istumaan autoon pois vesisateesta, tuli soitto, että työt on tältä päivältä peruttu. Tjaa. Yllärivapaapäivät eivät oikeastaan haittaa, mutta se tietää sitä, että pitää olla töissä myös viikonloppuisin eli univelkojen pois nukkuminen siirtyy hiukan tuonnemmas. Tai no, minä nukuin sitten torstaina ainakin kolmet päikkärit, että jaksan tehdä töitä. Muuta emme sitten oikein tehneetkään, sää ei houkutellut ulos, joten pelailimme, katsoimme Strekiä ja kävimme salilla.

Perjantai. Perjantaina lähdettiin normaaliin aikaan töihin ja töissä nosteltiin taas niitä tukinaruja. Tai A laski ne ja minä nostin. Tuollainen tiimityöskentely on oikeastaan aika kivaa, vaikka ei me  siinä ehditä sen enempää jutustella kuin normaalistikaan, sillä A huitelee paljon minua edellä. Loppupäivästä päästiin silittelemään puita eli puhdistamaan tyvet uusista oksista. Päivä meni todella nopeasti lämpimässä säässä ja illalla oli vielä yläkropan vuoro liikkua salilla. Muuta ei sitten oikein ehdittykään tehdä, sillä oltiin nukkumassa jo yhdeksän aikaan.

Lauantai. Herättiin 04.30. Normaalisti herätään vähän viiden jälkeen, mutta nyt oli oltava jo odottamassa kyytiä siihen aikaan. Ei kumma kyllä tuottanu sen suurempia vaikeuksia herätä noin aikaisin. Aamuhämärissä päästiin taas rapsuttelemaan puita ja vaikka minä kuinka pidänkin kaikenlaisista puista ja niiden halailusta, alkaa se pikkuhiljaa jo riittää. Onneksi töitä tehtiin vain yhteentoista asti, kun saimme viimeisenkin rivin valmiiksi, sillä silloin alkoi myös sataa. Kaatamalla. Käytiin salilla ja löhöiltiin sisällä onnistuneesti loppupäivä. Sunnuntaille ei ole onneksi töitä, joten meillä oli kerrankin lähes kokonainen viikonloppuvapaa.

Minulla on tapana kehitellä itselleni kaikenlaisia riippuvuuksia ja pakkomielteitä ja vaikka pakkomielteet yltävät toki muillekin elämän osa-alueille, lähinnä puhun nyt ruuasta. Kuten suklaa, suklaakeksit, suklaajäätelö. Lomalla piti saada lähes päivittäin sushia ja vaikka se ei kovin epäterveellinen pakkomielle olekaan, aika kallis kuitenkin. Nyt kun olen pakotetussa herkkulakossa tai lähinnä suklaan osto on kielletty, olen siirtänyt tuon riippuvuuteni hedelmiin ja tarkemmin vielä kiiveihin. Päivisin, kun olemme palautuneet töistä, käyneet salilla ja syöneet ruuan, minulla on tapana istua alas, unohtaa kaikki kiireet ja murheet ja syödä pari kiiviä. Ne ovat siitä ihania hedelmiä, että niiden syömiseen pitää keskittyä, siinä samalla ei voi pelata tai piirtää tai tehdä mitään muutakaan. Ja sen lisäksi ne ovat vielä ihan älyttömän hyviäkin. En muista Suomessa kovin usein syöneeni kiivejä enkä todellakaan nyt ymmärrä miksi. Puhun siis ihan normaaleista vihreistä ja karvaisista kiiveistä. Maistelin yksi viikko myös kultaisia kiivejä ja voi että osaa olla pöljän makuisia hedelmiä. Oletin, että ne ovat parempia kuin tavan kiivit, koska niiden hinta on yleensä kalliimpi, mutta eivät iskeneet ainakaan meikän makuhermoon. Söin ne toki, eivät ne pahojakaan olleet, mutta pidän tavan kiiveistä enemmän. Maistuuko kiivit Suomessakin noin hyvälle, kuvittelenko minä vain, että ne ovat parempia täällä?