Neljäs työviikko

Maanantai. Pomo päätti aloittaa viikon kivasti uhkailemalla meitä potkuilla. Ei siis vain meitä kahta, vaan koko ryhmää. Toiset ottivat asian kevyemmin ja toiset vakavammin, mutta meikäläistä uhkaus ei ainakaan motivoinut. Nostelimme tukinaruja ylemmäs. Eli ne on kerran jo nostettu ja nyt ne pitää ottaa irti ja siirtää seuraavaan pidikkeeseen. Ja siinä välissä pitää vetää se naru riittävän kauas oksista, että saa ne kaikki mukaan, ne kun tuppaavat tippumaan. Ja olla varovainen, ettei katko liian montaa. Eli minä saan roikkua sen tukinarun varassa koko painollani, että saan sen riittävän etäälle ja sitten pitää jotenkin kyykistyä, että saa kerättyä kaikkein itsepäisimmin roikkuvat oksat mukaan. Ja ne joita ei saa mukaan, pitää nostaa käsin, jolloin ne yleensä katkeavat ja ne pitää repiä irti. Toisin sanoen olen huono tuossa hommassa. Ja hidas. Hommia tehtiin yhdeksän tuntia ihan kivassa auringonpaisteessa ja minä poltin pohkeeni. Illalla pidettiin vapaailta salista ja vaan löhöiltiin hostellilla.

Tiistai. Nosteltiin taas tukinaruja ylemmäs. Olin edelleen huono siinä. Ja hidas. A sen sijaan on ihan supernopea ja hyvä. En ymmärrä, miten se etenee sellasta vauhtia, mutta ilmeisesti pituudesta ja voimasta on jotain hyötyä tuossa hommassa. Ja koordinaatiokyvystä. Ja siitä, ettei lipeä vähän väliä ja kaadu selälleen. Mutta loppupäivästä sain kehuja, kai. Pomo sanoi, että minulla menee ihan hyvin. Tytöksi. Otin kohteliaisuutena. Ainoana tyttönä en odota enkä saa minkäänlaista erityiskohtelua, mutta oli silti kiva kuulla. Vaikka olen hidas, pyrin silti tekemään työn huolellisesti. Töitä tehtiin taas helteessä, tällä kertaa vaan kymmenen tuntia. Ja illalla käytiin salilla ja syötiin iltapalaksi mansikoita ja kiivejä.

Keskiviikko. Samaa hommaa kuin alkuviikkokin. En ole nopea, mutta ilmeisesti minua ei silti potkita pois. A on edelleen tehokas työssään ja minä olen vähän kade. Töitä tehtiin 12 tuntia, aloitettiin kuudelta aamulla ja lopetettiin kuudelta illalla, siinä välissä puolen tunnin lounas. Kaikki se kävely tuntui jalkapohjissa ja repiminen yläselässä, mutta selvittiin kunnialla. Meillä on muuten vaihtunut työkaverit aika tasaiseen tahtiin, tänäänkin lopetti yksi poika. Meillä olisi vielä muutama viikko jäljellä, toivottavasti kovin usein ei tarvitse tehdä noin pitkiä päiviä. Illalla käytiin hakemassa roskaruokaa eikä menty salille.

Torstai. Päivä alkoi taas tukinarujen toisella nostolla, mutta tällä kertaa meillä oli helpompia puita, joten homma sujui oikeastaan aika nopeasti. Aika pian alkoi sataa ja vaikka ei satanutkaan paljon tai pitkään, ehti se kastella niin minut kuin puut ja nurmikonkin. Olin todella ylpeä itsestäni, sillä vaikka olin läpimärkä tajusin pitää hupun päässä, joten sentään jokin kohta minusta pysyi kuivana. Jossain vaiheessa päivää rupesin ihmettelemään, että miksi kävely tuntuu niin hassulta ja tajusin, että kenkäni hajosivat. Tai siis ne ovat olleet rikki jo pitkään, täynnä reikiä ja pohjat ovat kuluneet puhki, mutta nyt ne hajosivat lopullisesti. Olen nyt kävellyt puhki kahdet kengät täällä, hyvä minä. Onneksi oli vaihtokengät mukana, ettei tarvinnut avojaloin mennä loppupäivää.

Perjantai. Samaa vanhaa hommaa. Aamu nosteltiin niitä kivojen puiden tukinaruja, mutta parin tunnin jälkeen vaihdettiin paikkaa ja siellä puut olivat huomattavasti vaikeampia. Niiden oksat olivat kasvaneet ties minne ja minulla kesti kolme tuntia saada yksi rivi tehtyä, kun aamulla helppojen puiden rivin tekoon meni tunti. Tunsin itseni todella tehokkaaksi. Aurinkokin paistoi lähes koko ajan, joten päivä oli aika raskas. Lopetettiin työt vähän kolmen jälkeen ja olin jo enemmän kuin valmis lähtemään kotiin. Hostellille päästyä tajuttiin, että uima-allas on vihdoin auki (omistaja on rempannut sitä ainakin meidän tulosta asti). Ei tarvinnut kauaa miettiä, että mennäänkö uimaan vai mennäänkö uimaan. Bikinit päälle ja altaalle. Saatiin olla ihan kahdestaan ja taidettiin olla ainakin melkein ensimmäiset ihmiset uimassa. Aika luksusta. Aurinko paistoi lämpimästi ja sai vain lillua työviikon jumit pois harteiltaan. Ja huomenna ei tarvitse mennä töihin, joten kerrankin saa nukkua pitkään. Elämä on aika ihanaa.

Lauantai. Nukuttiin pitkään ja ennen kymmentä oltiin jo syöty aamiainen ja minä olin nukkunut ensimmäiset päikkärit. Yhdentoista aikoihin lähdettiin kaupungille ja matkalla kuultiin, että siellä on markkinat. Kierreltiin markkinoilla, syötiin kirsikoita ja maisteltiin kaikkea mahdollista, mutta ei ostettu mitään, vaikka sää oli mahtava ja jäätelö olisi maistunut. Sen jälkeen käytiin vielä kaupassa ja palattiin kotiin pesemään pyykkiä.

Markkinoiden jälkeen käytiin salilla, oli vuorossa jalkapäivä. Minä olen siirtynyt salilla lihaskuntoharjoittelusta voimatreeniin. Eli teen useamman sarjan vähemmillä toistoilla ja isommilla painoilla, enkä enää niinkään kasvata lihasmassaa vaan voimaa. Se meinaa sitä, että jokainen treenikerta on vähän pitempi ja piti siirtyä kolmipäiväisestä ohjelmasta nelipäiväiseen. Tähän asti minulla on ollut erikseen yläkroppapäivä, keskivartalopäivä ja jalkapäivä. Nyt piti ajan ja motivaation takia erottaa yläkroppapäivästä käsipäivä vielä omakseen. Treeni tuntuu pidemmältä, vaikka toistoja onkin vähemmän, sillä sarjojen välissä on pakko pitää hiukan pidemmät tauot kuin normaalisti. Tuntuu, että istuskelen vain suurimman osan aikaa ja jos silloin tällöin saan vähän nosteltua niitä painoja niin kiva.