Tuliaisia ja laiskuutta

Tiistai kului Hamiltonissa aika rennoissa tunnelmissa ja oikeastaan vain kuljeskelimme ympäriinsä. Käytiin hohtominigolfaamassa, mikä oli aika mielenkiintoinen kokemus. Radat olivat mustia, joten kallistuksia ei nähnyt pimeässä sitten millään. Toki reunat ja esteet oli maalattu neonväreillä, jotka hohtivat pimeässä, joten ne kyllä huomasi, mutta koskaan palloa lyödessään ei voinut tietää, minne päin se lähtisi ja pysyisikö se suunnassaan. Oli ihan hauskaa ja minulla meni todella hyvin aina viimeiselle väylälle asti, missä olisi pitänyt lyödä pallo ylämäessä olevaan reikään. Eipä onnistunut, tai onnistui lopulta aika monen yrityksen jälkeen. Ja karuinta oli, että hävisin vain yhdellä lyönnillä. Huoh. Ehkä ensi kerralla.

Keskiviikkona lähdimme aamusta kohti Aucklandia ja koska olimme perillä jo puolen päivän aikaan, päätimme hoitaa veroasiat alta pois. Toivomme saavamme veronpalautuksia edes jonkin verran tältä vuodelta. Täytimme kasan papereita ja tulostimme vielä useamman liitteeksi ja nyt sitten vain toivotaan parasta. Päätökseen menee kuulemma 6-8 viikkoa, joten en vielä pidättäisi henkeäni.

Torstaina lähdin ostelemaan tuliaisia. Päässä oli suunnilleen tiedossa, että mitä haluan kenellekin, mutta oli kyseenalaisempaa löytyisikö sellaisia. Osan tuliaisista olen ostanut jo matkan varrelta, mutta osan jätin suosiolla näille viimeisille päiville, sillä tiesin, että Aucklandissa on aika paljon matkamuistokauppoja. Eniten päänvaivaa tuottivat siskojen poikien tuliaiset. Toista en ole vielä koskaan nähnytkään ja kaikki vauvanvatteet näyttivät niiiiiin pieniltä, että oli vaikea arvioida oikeaa kokoa. Luotin myyjään ja toivon, että ostin mieluummin liian ison kuin että poika ei mahdu koko vaatteeseen. Toiselle siskonpojalle tilasin lahjan noin kuukausi sitten, koska sitä ei löytynyt enää mistään ja kun menin sitä kyselemään, myyjä sanoi sen tulevan varmasti ensi viikolla. Niiiin... ensi viikolla. En ole täällä enää ensi viikolla. Myyjä pahoitteli kovasti, mutta minkäs teet, kun kuljetukset eivät aina pelaakaan toivotusti. Huoh. Onneksi on varasuunnitelma. Tai siis, jos siskonpoika tätä lukee (mitä epäilen hiukan) se varasuunitelma oli niin hieno, että meni ensimmäisen idean edelle ehehe.

Niin tuliaisista. Olen hiukan pakkomielteinen niiden suhteen (kuten kaikkien lahjojen). Rakastan tuliaisten ostelua (kuten lahjojenkin) yli kaiken! Olen nähnyt useampanakin yönä painajaista, että unohdin ostaa kenellekään mitään ja sitten kotona minua harmitti ihan vietävästi. Tiedän, vähän pöljää, eikä kovin moni varmaan edes odota mitään, mutta kun... Tuliaiset. Tällä kertaa tosin pidin itseäni niskasta kiinni ja ostin tuliaisia vain perheenjäsenille (koirasta lähtien). Mutta enimmät on nyt ostettu, vielä on pari juttua, mutta onneksi tiedän, mitä ne ovat ja mistä ne löytää.

Tuntuu ihan hullulta, että ensi viikolla ollaan Suomessa. Lentomme lähtee sunnuntaina aamusta ja ollaan perillä maanantai aamuna 06.20. Ei jotenkin osaa keksiä itselleen hirveän järkevää tekemistä näille viimeisille päiville, varsinkin, kun Auckland tuntuu aika nähdyltä eikä nyt huvittaisi kovin kauas lähteäkään. Toisaalta haluaisin nauttia näistä viimeisistä päivistä täysillä, en vain oikein osaa enkä enää jaksa. Mutta jospa sitä jotain vielä keksisi.