Sen lisäksi etsimme töitä tottakai myös kävellen ja pian meillä olikin hirveä kasa hakemuksia täytettävänä. Eräälle tehtaalle saimme kävellä aika matkan, autolla se olisi mennyt alle kymmeneen minuuttiin, mutta kävellen helteessä matkaan kului huomattavasti enemmän aikaa. Paluumatkan kävelin suosiolla ilman kenkiä, kun nuo minun täydelliset kengät ovat ruenneet epätäydellisiksi ja hiertävät. Ja olen muutenkin kävellyt ne jo puhki. Huoh. Kaipaan armeijamaihareitani, sillä vaikka ne painavatkin älyttömästi, ne eivät sentään hajoa hyötyhyviään parissa kuukaudessa.
Töiden etsimisen lisäksi varattiin paluulennot Suomeen. Meillä on onneksi valmiiksi maksetut paluuliput, mutta ne oli varattu jostain syystä joulukuun alkuun, enkä halua vielä silloin kotiin. Meille kerrottiin, että voisimme itse vaihtaa lentopäivämäärää ja kuvittelin jotenkin sen olevan helppoa, että menen vain nettiin ja hoidan asian nopeasti alta pois. No ei se ihan niin helppoa ollut, sillä tulemme lentämään ainakin kolmella eri lentoyhtiöllä. Ensimmäisen lentoyhtiön nettisivut sanoivat, että pitää soittaa heidän toimistoon ja toimistosta sanoivat, etteivät he voi hoitaa meidän lentoja, että soittakaan jonnekin muualle. Yritimme ottaa yhteyttä myös matkanjärjestäjään ja soitimme Aucklandin toimistoon, mutta he eivät kuulemma hoida lentoja ollenkaan. Onneksi saimme lopulta yhteyttä Quantasin virkailijaan, joka olikin jo paljon ystävällisempi ja muutti kaikki meidän lennot ja pahoitteli vielä, että siinä kesti niin kovin kauan. Ja vaikka se söikin yllättävän ison osan budjettia ja aikaa, nyt on lentoliput varattu. Lento lähtee Aucklandista 9. helmikuuta ja on perillä Helsingissä 10. päivä. Vähän jännittää jo.
Ihanaa tietää jo milloin palaatte
VastaaPoista