Omatoimisuus palkitaan

Viime viikko kulutettiin lähinnä pyöritellen peukaloita eikä tehty oikeastaan mitään fiksua. Siitä kertoo se, että meikän päivien kohokohtia oli muun muassa se, kun sain leikkiä kulkukissan kanssa ja kun A kolautti läppärin seinään eikä läppärille käynyt kuinkaan, mutta seinään jäi kolo. Hulvatonta.

Saavuimme Ashburtoniin viikko sitten maanantaina. Soitimme vielä Christchurchistä, että onhan täällä varmasti töitä ja vastaus oli, että kyllä jotain aina löytyy, joten uskalsimme matkata hyvillä mielin. Majapaikaksi löytyi ylikallis leirintäalue, täällä kun ei tunneta reppureissaajien hostelleja. Maksamme pienenpienestä huoneesta, erillisestä keittiöstä ja jääkylmästä suihkusta enemmän kuin Suomessa mistään asunnosta tähän mennessä, joten toiveissa oli löytää hiukan halvempi majoitusvaihtoehto.

Asunnon etsinnän ja töiden odottelun lisäksi kulutimme aikaa tutustuen Ashburtoniin. Siihen ei kyllä kovin kauaa mennyt, sen verran pieni paikka tämä on, mutta siitä kätevä että kaikki on kävelymatkan päässä. Aloimme olla epäluuloisia siinä vaiheessa, kun töistä ei kuulunut loppuviikkoon mennessä. Soitimme toimistoon tai vierailimme siellä lähes joka päivä ja vastaus oli aina sama: töitä ei ole ja soitamme teille päin sitten kun jotain löytyy. Töiden viivästyminen ei edes haittaisi, jos ei olisi minkäänlaista aikarajaa, vaan voisimme työskennellä miten kauan tahansa siitä lähtien kunhan työt alkaisivat. Siinä saisi kuitenkin tienattua niiden työttömien viikkoen menot takaisin ja ylimääräistäkin. Nyt on kuitenkin suunnitelmissa lähteä takaisin Aucklandiin noin kuukauden päästä, joten työaika on aika rajattu ja rahat sen verran vähissä, että meinaa epätoivo iskeä.

Lauantaina löysimme vihdoin paremman asunnon ja olimme jo innoissamme muuttamassa sinne jo viikonloppuna, kun tajusimme että meidän pitää antaa viikon varoitus ennen kuin muutamme. Viikon! Voi taju, että meinas mennä hermo, ymmärrän että viikon varoitus annetaan silloin kun asutaan vuokralla, mutta että leirintäalueellakin! Onneksi uusi vuokraisäntä suostui odottamaan viikon ennenkuin muutamme ja suostui vielä alentamaan hiukan vuokraa, kunhan siivoamme useammin kuin muut. Asunnosta enemmän kunhan muutamme sinne.

Alkuviikosta kyllästyimme odottamaan töitä ja lähdimme aamiaisen jälkeen erään kanssaleiriläisen kanssa kyselemään paikalliselta rakennusfirmalta, että tarvittaisiinkohan siellä työntekijöitä. Minun -ja varmaan kaikkien muidenkin- ennakko-oletus oli, että A luultavasti saa töitä, mutta minulle vain nauretaan päin naamaa, että hahah mee kotiin kasvamaan. Herra työnjohtaja lupasi soittaa meille vielä samana päivänä, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla, että enää kuulemme koko työpaikasta mitään. Mutta, melkein samalla hetkellä, kun pääsimme ylikalliiseen pikkuloukkoomme, Aan puhelin soi ja meille luvattiin töitä jo samalle päivälle. Ja kyllä, meille molemmille. Ei A ole turhaan niitä koulujaan käynyt tai sitten se on vaan luonnonlahjakkuus, kun saa suostuteltua minut töihin rakennustyömaalle.

Meillä oli pari tuntia aikaa enne töiden alkua, jonka kulutimme tehokkaasti löhöämällä ja syömällä. Työpäivä olisi lyhyt, jotta näkisimme millaista se on ja työnantaja näkisi onko meistä siihen, ainakin oletan niin. Minä sain tehtäväkseni pestä tällaisen kaverin. En ole ennen käyttänyt noin valtavaa painepesuria ja kaikille oli hiukan epäselvää, pysyisinkö edes pystyssä sen kanssa.

A teki jotain muuta johon liittyi betoni, porakone, nauloja, vasara ja rautakanki. Jotain se repi jostain irti jollakin. Kuka näistä ottaa selvää? Aalle oli tiedossa töitä myös seuraavaksi päiväksi, minun kohtaloni ei ollut ihan niin varma. Työnjohtaja kävi kyselemässä töiden loppupuolella, että miten viihdyn ja että onko riittävän rankkaa työtä. Se oli rankkaa, olkapää meinasi vääntyä sijoiltaan ja kädet jäätyi, mutta eihän sitä nyt ylemmille tahoille myönnetä. Joten minullekin luvattiin lisää töitä, vaikka käytinkin noin neljä tuntia tuon yhden ainoan koneen pesemiseen. Sinänsä rentouttavaa puuhaa, saa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan, joten viihdyin kuitenkin ihan hyvin.

Töistä maksetaan enemmän kuin minimipalkka, eli ei haittaa, vaikkemme voikaan työskennellä kuin neljä viikkoa. Siinä ajassa ehtii tienata ihan mukavasti, kunhan edes toinen meistä on töissä lähes koko viikon. Vaikka aamut ovat aikaisia ja päivät todella pitkiä, on ihanaa olla taas töissä.