Maanantaiaamuna heräsin aikaisin, luin hetken kirjaani ja rupesin takaisin nukkumaan, koska ei ollut kiire mihinkään eikä mitään suunnitelmia. Oltiin menossa aamiaiselle joskus yhdeksän aikoihin, kun ovikello soi ja A meni katsomaan kuka siellä on. Sain juuri myslipaketin auki ja mietin, että juodako instantkahvia vai ei, kun joku oli jättänyt sitä pussillisen eikä sitä nyt poiskaan voi heittää, kun A palasi ovelta ilmoittamaan, että aamiaisen jälkeen lähdetään töihin. Aha jaha, no mikäs siinä. Kymmeneltä oltiin jo poimimassa omenoita ihan uudessa paikassa.
Täällä saatiin huomattavasti paremmat ohjeet omenoiden suhteen kuin edellisessä paikassa ja meidän valvojanainen tuntui mukavammalta kuin edellinen. Poimittiin Pinkkejä Leidejä tänään, todella todella herkkänahkaisia omenoita, joiden kanssa sai olla varovainen, ettei mustelmoita niitä. Oltiinkin sitten maailman hitaimpia keräilijöitä, mutta eipäs haitannut, meillä on tuntitaksa! Haha! Edellisessä paikassa noitakin omenoita olisi pitänyt kerätä korihinnoilla, mutta ei onneksi täällä, oltaisiin muuten tienattu ehkä 50dollaria yhteensä. Ilmeisesti muita omenoita kerätään sitten normaalisti korihinnoilla, mikä sopii meille oikein hyvin, seittemällä korilla päivässä tienataan vähän paremmin kuin minimituntipalkalla. Töitä ois näkyvissä ehkä seuraavat pari viikkoa keräilyä ja sen jälkeen varmaan oksien harvennusta tai mahdollisesti jos pääsis viinitilalle tekemään talvitöitä (eli harventamaan oksia, ois ne ainaki pienempiä puita) eli jäämme siis Hastingstiin vielä joskikin aikaa hankkimaan lisää mustelmia polviin ja tikkuja käsiin.
Loppuun mitenkään mihinkään liittymätön kännykkälaatuinen kuva, kun syötiin feijoajoja tässä joku päivä. Ne on edelleen hyviä, varsinkin kun voi käydä omalta etupihalta poimimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti