A on tehnyt kaikenlaisia betonihommia, tasottelusta sen hajottamiseen ja minä olen tilkinnyt paneeliseinien ja lattian välejä. Leppoisaa puuhaa, yleensä istun lattialla tilkkiaineen kanssa, levittelen sitä ympäriinsä (enimmäkseen omiin vaatteisiin ja naamaan, käsistä puhumattakaan) ja silittelen sen tasaiseksi. Vaikka ollaan töissä ennen auringonnousua ja kotona vasta auringonlaskun jälkeen, ei päivät silti tunnu pitkiltä, johtuu ehkä kolmesta tauosta: työmiesten vartti venähtää helposti puoleksi tunniksi. Eikä kukaan tunnu valittavan. Työkaverit on todella mukavia ja leppoisia, kaikilla tuntuu olevan hyvä huumorintaju, joten sekin lisää työviihtyvyyttä. Ja siellä on hiiriä, aina ruokatauoilla ne tulee kyttäämään ja reput pitää säilyttää autossa, ettei ne syö kaikkia ruokia ja reppuja siinä sivussa.
Nyt meillä onkin kolmen päivän vapaa, sillä ilmeisesti töitä ei tehdä kuin viitenä päivänä viikossa ja ensi viikolla maanantai on yleinen vapaapäivä kuningattaren synttäreiden takia. Tosin olemme Ashburtonissa ja palkka tulee vasta tiistaina, joten eipä ole kovin suuret suunnitelmat näille vapaille. Sen verran että kauppareissulla löydettiin pienenpieni tivoli, jossa A katseli enimmäkseen kaikenlaisia pelejä ja meikän mielessä pyöri vain että hattarahattarahattarahattara.
Muutimme vihdoin ja viimein pois sieltä leirintäalueelta. Täytyy myöntää, että on erittäin mukavaa päästä pois, vaikka muuttaminen raskasta aina onkin. Uusi talo muistuttaa enemmän suomuista bunkkeria kuin kotia, mutta eipä tuo haittaa. Kaikki kämppikset vaikuttaa näin lyhyen ajan jälkeen oikein mukavilta, tai ainakin ne, jotka olemme jo löytäneet. Ei mitään hajua, miten monta kanssa-asujaa meillä on, arviolta neljästä kuuteen. Eiköhän nuo tule tutuiksi tässä ajassa.
Me asumme pienessä ulkomökissä. Tai pienessä ja pienessä, tässä on enemmän tilaa, kuin missään aiemmassa huoneessamme. Patjat oli valmiina, piti käydä ostamassa vain tyynyt ja peitot (peitot löytyi kierrätyskeskuksesta, Aan pussilakana on ihan ookoo kivan siniraidallinen, minulla on Bratzkukertava), sen lisäksi täällä on pieni kaappi vaatteille ja naulakko. Oikeastaan kaikki mitä tarvitaan. Ja lämmitin. Se alkaa olla ehdoton näillä säillä. Aina välillä on mukavan lämmin ja aurinkoista, mutta jotkut päivät on jäätävän kylmiä, Christchurchissä satoi luntakin tällä viikolla. Vähän meinasi kateus iskeä, kun luin Suomen helteistä, mutta vain ihan vähän.
Meillä on myös ihan suunnattoman suuri takapiha. Tilaa vaikka muille jakaa. Jos olisi kesä, siellä olisi varmaan ihan mukava kuntoilla (löhötä) auringossa, mutta näillä säillä saattaa jäädä tekemättä.
Eräs työkaveri lupasi lainata meille pyörät siksi aikaa kun olemme täällä. Ei kuulemma itse käytä niitä, eikä meidän tarvitse maksaakaan mitään, vaikka oltaisiin ihan hyvin voitu. Osa näistä ihmisistä on vaan ihan älyttömän ystävällisiä ettei aina tajuakaan. Haettiin pyörät tänä aamuna ja palautetaan ne ennenkuin lähdetään täältä. Työkaverilla oli ihana koirakaveri Teddy, sellainen pikkuinen ilopakkaus, joten suurin osa minun ajasta ja huomiosta meni siihen. A laittoi pyörät kuntoon, pyyhki pölyt ja ilmasi renkaat ja minä istuin maassa silittelemässä koiraa. Jokin tärkeysjärjestys se elämässä olla pitää. En ole muuten varmaan ikinä ajanut miesten pyörällä, joten tangon yli pääseminen oli alkuun hiukan hankalaa ja onnistuin jo kertaalleen kaatumaankin sen pyöräni kanssa (onneksi saatiin myös kypärät, niin on hiukan turvallisempi olo). Mutta kyllä se tästä, on paljon helpompi huristella nyt vähän kauemmaskin eikä kauppareissutkaan enää tunnu niin tappopitkiltä. Ja onpahan taas uusi tapa leikkiä hengellään liikenteen seassa.
Ja kaiken lisäksi bussiyhtiö soitti meille päin tuossa yksi päivä ja ilmoitti että meidän kamera on löytynyt! Oltiin hiukan hämmentyneitä, että miten se löytyy näin pitkän ajan päästä, mutta ilmeisesti näillä ihmisillä ei ole ollut kovin kiire. Haetaan kamera samalla reissulla kun haetaan anopintekele Aucklandista, joten sitten ei ole niin paniikkia tämän uuden kameran akun kanssa. Ja minä saan pitää tän uuden kameran ihan itselläni, minunminunminun hahaa!
Kaikenkaikkiaan töiden ja asunnon löytymisen jälkeen on alkanut tuntua siltä, että hei ehkä me sittenkin sopeudutaan tähän kaupunkiin ihan hyvin. Ja muuten, jos jollain olisi hyvää ideaa, miten tilkkisilikoonin saa käsistä pois, otan mielelläni ehdotuksia vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti