Erilainen perjantaiajelu

Viime päivät ovat olleet jokseenkin kylmiä. Aamuisin sataa lunta ja päivällä vettä tai parhaassa tapauksessa räntää. Ja täällä tunnetusti ei varauduta talveen millään lailla, ei lämmitystä eikä eristystä. Ja joka paikka tulvii noiden sateiden takia.

Töissä ollaan silti oltu, ollaan saatu tehdä kaikenlaisia sisähanttihommia. Ei siellä sisällä ole lämmin työskennellä, mutta parempi kuin ulkona sateessa. Minä olen jatkanut seinien tilkkausta ja viimeistellyt betonipintoja, menee ne päivät niinkin: seiniä silitellessä. Myös A on ollut mukana hinkkaamassa seiniä tasaisiksi.

Perjantaina iltapäivällä, kun ei ollut oikein mitään tähdellistä tekemistä, A otti tehtäväkseen opettaa minulle JCB:llä eli kuormaajalla ajoa. Alkuun hirvitti, että minä varmasti tapan jonkun sillä vehkeellä tai vähintään kolhin kaikkia mahdollisia autoja lähipiirissä ja vähän kauempanakin. Mutta eipä tuo opettaja kuunnellut minun järkiperusteluita, miksi minua ei pitäisi päästää niin valtavan laitoksen rattiin, vaan siellä minä istuin. Sain pikaisen ohjeistuksen, että mitä tapahtuu mistäkin vivusta. Vaihteita siinä ajokissa ei ollut, tai on, mutta niitä ei käytetä, joten ei tarvinnut kuin valita että eteen- tai taaksepäin, melko simppeliä. Muita vipuja kauhan liikuttamiseen oli sitten ihan riittävästi, mutta aina pienen muistelemisen ja kokeilemisen jälkeen löytyi oikea. Ja sitten A vielä varoitti, että ajaessa älä nosta kierroksia yli tietynmäärän, vaikka se liikkuukin hitaasti.

Lopulta JCB:llä ajelu oli kivaa: se ei kulkenut kovin kovasti (kierrokset ei ollu lähelläkää maksimia minun ajovauhdilla), joten ehdin reagoida. Ei sieltä ihan hirveästi nähnyt että mitä tapahtuu, mutta kun oli riittävästi tilaa, en teilannut mitään enkä ketään. Ja se kääntyy ihanasti! Sekä etu- että takapyörät liikkuvat, joten se menee ympäri pienessäkin tilassa. Todella kätsää, haluan autooni samanlaiset kiitos.

Viikonlopuksi ei ole kovin kummoisia suunnitelmia. Jossain vaiheessa pitäisi lähteä tuonne sateeseen tulostamaan lento- ja bussiliput ja käydä kyselemässä että mistähän meidän bussi lähtee. Sen lisäksi pitää käydä palauttamassa pyörät. Muuten voisi vain löhötä lämpimän peiton alla tekemättä mitään järkevää.