Ytimessä

Koska ei olla saatu kiipeilystä vielä tarpeeksemme, tänään otettiin suunnaksi lähivuoret.

Kuultiin, että täällä Nelsonissa sijaitsee Uuden-Seelannin keskikohta, joten pitihän sitä mennä pällistelemään. Pienen suunnistuksen jälkeen löytyikin jo viitteitä siitä, että meitä ei huijattu, vaan että oikeassa suunnassa ollaan.

Ja eikun kiipeämään ylös. Onneksi oli gepsi mukana, joten välillä oli pakko pysähtyä etsimään kätköjä ja lopulta niitä löytyikin ihan mukavasti. Ja siinä samalla piti kuvailla maisemia, ettei näytettäisi todella epäilyttäviltä.

Ylös päästiin lopulta ja sieltä näkyi aikalailla koko Nelson. Ja vuoria. Ja meri. Ja me!

Istuttiin hetki ja juotiin vettä ja lähdettiin raahautumaan alaspäin. Ei sillä että me takaisin keskustaan oltaisiin suunnistettu, ehei, me lähdettiin täysin päinvastaiseen suuntaan ja ihan tarkoituksella vieläpä. Eli kiipeiltiin taas mäkiä ylös ja alas paahtavassa auringonpaisteessa ja etsiskeltiin kätköjä. Mutta lopulta löydettiinkin lampaita. Siellä ne kirmas vapaina, mutta eivät olleet kovin sosiaalisia, kuvauksellisia kyllä, mutta harmittavan epäsosiaalisia tapauksia.

Saatiin kulumaan tuolla reissussa pari tuntia ja maisemat olivat taas ihan mahtavia, vaikka nämä ovat vasta lämmittelyä. Tässä viikon aikana pitäisi päästä näkemään The Maisemia.

Loppupäivä kuluikin syödessä ja sen jälkeen koneella. Nyt istun siellä roskaruokapaikassa kuluttamassa niiden ilmaista nettiä. Yllättävän vaikeaa nousta sängystä ihan vaan netin takia ja siksi nämä kaikki päivitykset nyt tuleekin sitten samalla. Vaikka tämä ei ole kuin ehkä korttelin päässä ja täällä saa suklaapirtelöä, en jaksa raahautua tänne joka päivä. Ehkä taas loppuviikosta tulen tänne kirjoittelemaan kunnon romaanin meidän tekemisistä, ja mehän tehdään paljon, tai ainakin minä kirjoitan paljon, ihan että osaatte varautua...

Varpulaiset ei muuten välitä suklaapirtelöstä. Testattu on.