Lomalomaloma

Viime perjantaina meillä oli viimeinen työpäivä ja sitten jäätiinkin lomalle. Päivä töissä meni todella nopeasti, vaikka olisi voinut kuvitella ihan muuta, maailmankaikkeuden tuntien. Suomessa ei ikinä tulisi mieleenkään lähteä vakituisesta ja hyväpalkkaisesta työpaikasta kirveelläkään, mutta täällä ajatusmaailma on ihan toinen. Ristiriitaisin tuntein lähtö tosin sujui ainakin minulla, toisaalta oli todella haikeaa, toisaalta ei olisi halunnut jäädä enää yhtään pidemmäksi aikaa. Töissä tuli opittua todella paljon kaikenlaista ja tutustuttua ihan huippuihin tyyppeihin, ei voi kuin olla todella kiitollinen isollepomolle, kun antoi meille tällaisen mahdollisuuden, kahdesti.

Viikonloppu sitten vain löhöttiin sängyssä ja katseltiin leffoja ja nyt on selkä ihan jumissa. Alkuviikko ollaan vaan oltu, kävelty ympäri Ashburtonia ja katseltu paikkoja, missä ei oltaisi vielä oltu. Niitä on muuten aika vähän. Tänään kävimme selvittelemässä, miten pääsemme seuraavaan paikkaan. Ihana I-siten Nona (jonka muuten tunnemme salilta, kiva pieni Ashburton) jaksoi auttaa meitä vaikka kuinka kauan ja järjestää meille kyydityksen ja yöpaikan. Lähdemme siis ensi torstaina kohti Nelsonia. Koska täältä ei pääse sinne yhden päivän aikana oikein millään, yövymme Blenheimissä matkalla ja jatkamme matkaa taas perjantaina. Nelson on etelä saaren pohjoisosissa sijaitseva pieni paikka, jota kaikki tuntuvat kehuvan kovasti. Minä toivon vain, että siellä olisi lämmin, tai ainakin lämpimämpi kuin täällä. Vaikka kevät kovasti tekee tuloaan, aamut ovat viileitä ja nyt on satanut vettä muutaman päivän, joten on kylmä.

Huomenna olisi tarkoitus pakata ja siivota kämppä. Mikekin lähtee täältä parin viikon päästä, joten olisi hyvä saada asunto luovutuskuntoon. Mike lähtee itseasiassa Saksaan, kun sai sieltä ilmeisesti hyvän työtarjouksen. Minä en tiedä, miten me saamme matkalaukut taas pakattua. Onneksi matkustamme linja-autolla, joten se ei ole ihan niin kilon päälle, mutta silti. Petivaatteet viemme suosiolla kierrätykseen, niitä on ihan turha lähteä raahaamaan, mutta kaikki vaatteet ja varsinkin tuo ihana komentokeskus (myös Aan "läppärinä" tunnetaan)... Tottui jo tähän paikallaan oloon ja siihen, että vaatteet sai säilyttää kaapissa ja läppärin pöydällä, ah luksusta. Onneksi osan työvaatteista voi suosiolla heittää jo roskiin, sen verran repaleisia ja betonisia ne ovat. Vaikka kuinka suunnittelin, että kyllä näistä vielä shortsit saa...

Tämä on nyt ensimmäinen kerta täällä, kun meillä on määrittelemättömän pitkä loma ilman sen suurempia suunnitelmia, joten vähän jännittää. Mennään nyt alkuun Nelsoniin ja katsellaan, miten pitkään viihdytään siellä. Töissä tienasi onneksi sen verran hyvin, että ihan heti ei tarvitse uusia töitä etsiä. Nelsonista jatketaan jossain vaiheessa matkaa taas etelään päin ja tutustutaan samalla kaupunkeihin, joita tulee matkalla vastaan. Vielä ei ole iskenyt kovin suuri matkakuume tai innostus, mutta on kiva lähteä taas. Ensimmäiset viikot täällä Ashburtonissa olivat melkoista tuskaa, kun töitä ei tuntunut löytyvän ja asuminenkin oli niin kallista, mutta siitä huolimatta tänne tuli kotiuduttua ihan hyvin, kun lopulta löytyi vakituinen työ, kavereita ja saatiin salijäsenyys, eipä sitä paljon muuta voinut sitten pieni ihminen pyytääkään. Ja ihan kohta kaikki nuo jäävät taakse ja se tuntuu enimmäkseen vain hyvältä.

Sateenvarjopaju