Mutta niin, torstai. Meillä ei ollut mikään kiire. Heräiltiin taas normaaliin tapaan seitsemän aikoihin, syötiin aamiaista rauhassa ja juotiin montamonta kuppia hyvää teetä kotosalla. Edellisenä päivänä oltiin siivottu ja pakattu, ihmeellistä kyllä kaikki mahtui mukaan yllättävän hyvin. Myös petivaatteet. Ja kaikki minun kengät. Kengistä puheenollen: minulla on ongelma. Minun sali/juoksukengät alkaa vedellä viimeisiään, kärjet on ihan puhki ja pohjasta tulee jo pikkukivet läpi. Voisin ostaa uudet, mutta siihen kuluu rahaa, minkä mieluummin käyttäisin johonkin muuhun. Myös, jos sinnittelisin noilla kengillä vielä tässä puolisen vuotta, voisin sitten heittää ne roskiin, eivätkä ne veisi painoa matkalaukussa kotimatkalla (ja voisin siihen tilalle ostaa jotain kivaa... ehe).
Mutta joo, edelleen torstai. Miksihän tämä asiassa pysyminen on nyt niin vaikeaa? Lähdettiin linja-autolla puolenpäivän aikoihin kohti Christchurchia.
Matka menee jo melko samanlaisella rutiinilla kuin kotopuolessa Lieksa-Joensuu väli. Ei noihin maisemiin tosin kyllästy siltikään.
Christchurchissä meillä oli parin tunnin odotus ennen jatkoyhteyttä. Koska matkalaukkuja ei saanut mihinkään säilöön, parkeerattiin vain läheiseen kahvilaan ja istuttiin auringonpaisteessa juomassa kahvia ja kaakaota ja pelattiin pari erää korttia. Ja siinä samalla ehdin ihastella taas kerran kukkivia puita. Ja varpulaisia.
Christchurchistä lähdettiin jatkamaan kohti Blenheimiä. Matkalla pysähdyttiin Kaikourassa pienellä tauolla. Siellä meitä tervehtivät tutut vuoret ja meri ja ihan uutena joka puolella leijuva kalanhaju. Kesä! Kaikourasta lähtiessä ilta pimeni jo, joten saatoin ottaa pienet unoset matkalla, muuten pysyin ahkerasti hereillä ja tuijottelin maisemia.
Blenheimissä oltiin illalla yhdeksän aikoihin. Hostelli oltiin varattu jo aiemmin, joten ei tarvinnut kuin suunnistaa sinne pizzerian kautta. Yövyttiin dormihuoneessa, jossa oli meidän lisäksi vain yksi ihminen. Tyyppi näytti ihan intialaiselta, mutta olikin kanadalainen surffari, jonka juuret oli kuitenkin alkujaan Italiassa. Hauska poika, jonka kanssa höpöteltiin tovi, kunnes kello oli ihan liian paljon ja alkoi nukuttaa ihan pöljänä. Tottakai könysin Aan viereen nukkumaan minisänkyyn, mikä ei ollut hyvä idea. Tosin aamulla nukuinkin sitten yhdeksään asti, mikä on todella pitkään, kun on tottunut heräämään kuuden ja seitsemän aikoihin.
Lähdettiin hostellista melkolailla heti, kun vain sain itseni sängystä ylös ja vietiin matkalaukut I-sitelle säilöön ja lähdettiin etsimään aamiaista. Kumma kyllä aamiaiseksi valikoitui hedelmiä ja jääkaakaokahvia, jotka nautittiin joenrannassa lämpimässä auringossa.
Syönnin jälkeen olikin hyvä lähteä vaeltelemaan ympäri kaupunkia täydellä vatsalla. Blenheim on jo ennestään tuttu, mutta nyt ehti tutustua keskustaan ihan ajan kanssa ja kierrellä kaikki parin dollarin kaupat, mitkä vaan löydettiin. Ja kaikki OP-shopit. Ja divarit. Ja löydettiin pöljiä hattuja ja aurinkolaseja.
Eikä päästy pois tyhjin käsin oikein mistään.
Tuollaisia nappeja olen yrittänyt löytää jo Suomesta, mutta vasta nyt ne tulivat vastaan. Ihanat kuin mitkä! Näette joskus myöhemmin, mihin tarkoitukseen. Kosketusnäyttökynä, koska perheessä on nykyään kosketusnäyttöpuhelin, missä on hienoja pelejä. Se olikin kallein ostos noista, hurjat kolme dollaria. Ja viimeisestä divarista, mihin piti vain pistäytyä katselemaan, mukaan tarttui Hobitti vuodelta -75. Kirjakaupassa uutena siitä saa pulittaa noin 30$ ja kun tuon sai kahdella ja puolella ja se oli vielä kaikenlisäksi sievä, pitihän se ottaa mukaan. Sieltä olisi löytynyt paljon kaikenlaista kivaa, mutta onneksi en juuri nyt tarvitse luettavaa eikä matkalaukkuunkaan oikein mahdu mitään ylimääräistä. Mutta hyvin käytetty aamupäivä oli se.
Linja-auto lähti yhden aikoihin kohti Nelsonia ja lopullista päämäärää. Matkalla nähtiin aika paljon kaikenlaisia vuoria ja mentiin muutaman yli. Hyi elämä niitä mäkiä ja mutkia. Olen melko tylsää matkaseuraa aina linja-autossa: milloin en istu nenä kiinni ikkunassa ihailemassa maisemia tai lepuuta silmiäni meditoidessani, tapitan tiukasti horisonttiin (jos sellainen näkyy) ja pidän suuni visusti kiinni, etten menettäisi viimeksi syötyä ateriaa. Onneksi A tietää jo tämän ja osaa keksiä itselleen tekemistä matkalle.
Nelsoniin saavuttiin iltapäivällä ja sää näytti suht harmaalta. Etsittiin ihan ensimmäisenä hostelli ja jätettiin laukut sinne. Otettiin kahden hengen huone, sillä dormiin verrattuna hinta ei ollut paljon kalliimpi, varsinkin kun ollaan täällä viikko. Hostellin pitäjä vaikuttaa todella mukavalta, samoin itse hostelli. Huone on siisti ja siellä on kaikki tarpeellinen, jopa untuvatyynyt! Aamiainen kuuluu hintaan, eli minä koukutun taas kahviin tässä viikon aikana hyvin tyytyväisenä. Ainoa miinus on, että nettiaikaa ei ole kovin paljon käytettävissä. Hostellin yhteydessä on nettikahvila ja asukkaina saadaan netti puoleen hintaan, mutta on se silti aika tyyristä. Onneksi vieressä on roskaruokapaikka, missä on ilmainen langaton netti. Eli kahvin lisäksi koukutun luultavasti pirtelöihin, kun en kehtaa mennä sinne vain loisimaan koneeni kanssa. Muuten hostellissa on pyykinpesumahdollisuudet ja ihan kivan oloinen keittiö ja tv-huone, siistit vessat ja suihkut. Eli kaikki, mitä tässä tarvitaan ollessa.
Hostellista raahauduttiin tutkimaan kaupunkia, kierreltiin vain tässä ihan ydinkeskustassa ja katseltiin paikkoja. Ihan ensimmäisenä löydettiin tottakai portaita! Jalkatreenin jälkeen ne piti kiivetä ylöskin...
Ylhäällä meitä odotti kirkko, missä käytiin ihmettelemässä lasimaalauksia.
Sen jälkeen löydettiin ihan valtava helmikauppa. Siellä oli myynnissä niin koruja kuin korutarvikkeitakin ja myyjät väkertelivät koruja samalla kun höpöttelivät meidän kanssa. Taivas. Päähän puski miljoona ideaa, millaisia koruja haluaisin väkertää juuri nyt heti samantien.
Seinillä oli myynnissä ihan perinteisiä puisia ja lasisia helmiä ja muuta koruhärpäkettä pienistä metallisista otuksista isompiin ja hienompiin lasikukkiin. Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi. Varsinkin viimeisenä silmiin sattui mitä suloisin pieni pöllö, mutta hinta oli hiukan yli minun kipurajan, joten se jäi vielä odottelemaan sinne. Samalla kuultiin huomenna aamulla pidettävistä markkinoista, missä on paikallisia käsitöitä ja taiteita. Kuten A totesi, kuulostaa kalliilta, mutta pakkohan sinne on mennä.
Kuultiin kiipeilyseinästä, jonne pitää mennä tutustumaan tässä piakkoin, jospa kädet kestää. Löysin myös suutarin, joten toivottavasti saisin rakkaat vagabondiloiset korjautettua täällä. Ja sen lisäksi kelloon pitäisi vaihdattaa patterit ja yksi tuliainen kaiverruttaa, joten tekemistä riittää kyllä. Ja kaiken tuon mukapakollisen tekemisen lisäksi täällä on paljon nähtävää ja käveltävää ja pyöräiltävää, joten eiköhän me täällä viikko kestetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti