Pieni arkiloma

Töissä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään uutta, paitsi että minä sain todella hienon hatun. Työmaa on edistynyt huimaa vauhtia, nyt meillä on jo tukipalkit ja kattorakenteet paikoillaan. Kroppa on edelleen ihan jumissa, varsinkin kyynärpäistä alaspäin ja herään melko usein siihen, että käsiä pakottaa tai ne ovat puutuneet tunnottomiksi. Mutta eipä tuo ole työtahtia haitannut. 

Salilla minun penkkipunnerrukset alkaa sujua jo jotenkuten, tosin sitten leuanvetoharjoitukset menee aina ihan penkin alle. Muuten aika perushuttua. Siellä tulee kuunneltua musiikkia yleensä omista kuulokkeista, mutta koska soittimeni akku on todella lyhyt, altistun usein paikallisten musiikkikanavien uutuuksille. Ihastuinkin yhteen kappaleeseen, joka on pakko jakaa teidän kanssa. Ei ole ollenkaan salibiisi, vain oikein mukavaa fiilistelymusaa: Imagine Dragons, Demons. Hrrr kylmiäväreitä.

Tänä viikonloppuna päätimme lähteä hetkeksi Ashburtonista Christchurchiin. Saavuimme perille lauantai-iltana, istuimme hetken iltaa tuttujen kanssa ja etsimme halvan motellin, jossa yöpyä. Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään, jopa 06.20 asti ja löhösimme sängyssä vielä pitempään katsellen leffaa ja juoden kaakaokahvia. Kymmenen aikoihin lähdimme etsimään aamiaista, ja Subihan se sieltä tuli ensimmäisenä vastaan. Minulla ei ollut oikeastaan nälkä, mutta kun aterian mukana tuli pari cookieta, niin kyllähän ne maistuivat.

Oikeastaan suurin syy, miksi lähdimme Christchurchiin, oli se, että A luki kirjansa loppuun. Kyllä, jokainen luki juuri äsken ihan oikein: A luki kirjan loppuun. Hän on ottanut tavaksi lueskella työmatkoilla tarinoita Warhammer 40k:n maailmasta ja Ibram Gauntin seikkailuista ja perjantaina sitten ensimmäinen kirja päättyi. Onneksi niitä on melko paljon lisää, mutta löytyykö semmoisia Ashburtonin minikylästä? No ei, eikä mikään muu enää kelpaa luettavaksi. Olipahan hyvä syy lähteä pois viikonlopuksi. 

Sen lisäksi samaisesta kaupasta löytyi myös 15 kortin buusteripakka Magic The Gatheringiin. Kyllä, kaikki lukivat taas ihan oikein: me pelaamme nykyään Magicia, vaikka olemme tähän asti hiukan epäilleet kyseistä peliä lähinnä pelaajakunnan takia. A käski vielä hehkuttaa, että edellä mainitusta buusteripakasta löytyi kaiken hyvän lisäksi mythic rare eli myyttisen harvinainen kortti. Tämä tiedoksi niille, jotka pelistä jotain ymmärtävät.

Christchurch on kiva paikka, kun osaa olla menemättä ihan ydinkeskustaan, sillä siellä ei ole muuta kuin aidattuja alueita aidattujen alueiden vieressä, joiden välissä on vielä aidattu alue. Olimmekin tällä kertaa viime kerroista viisastuneina jo varautuneet tähän ja kiertelimme katuja ja ostoskeskuksia hiukan kauempana keskustasta. Aurinko paistoi ja ilma oli ihanan lämmin vain kävellä ja ihmetellä kaikkea, lähinnä puita.

Söimme lounasta kivassa pubissa, jossa baarimikko varoitti Aata oluen vahvuudesta ja kehotti juomaan sen hitaasti, kysyttyään ensin, että kaataako hän sen puoliksi kahteen lasiin. Minä olen oppinut juomaan omenasiidereitä täällä, enkä oikeastaan enää kovin paljon kaipaa makeita päärynäsiidereitä, joihin Suomessa tottui. Ruoka oli oikein hyvää ja täyttävää ja sen jälkeen juostiinkin hikihatussa, ettei myöhästytä linja-autosta.

Minä otin paluumatkalla päikkärit Aan syventyessä uudenuutukaiseen kirjaansa. Sunnuntai tuntui pieneltä lomalta, kun sai nauttia auringonpaisteesta, kukkivista puista, ulkoilmasta, kaupoista ja roskaruuasta jossain muualla kuin Ashburtonissa. Kotosalla olikin mukavaa käydä takapihan sitruunapuusta sitruuna, (niin mainitsinko, että meillä on takapihalla sitruunapuu?) laittaa lasiin jäitä ja kokista ja syventyä kirjoittamaan blogia lämpimässä auringonpaisteessa. Elämä on aika rentoa.