Kiipeilyä

Lauantaipäivä alkoi tutustumalla paikalliseen aamutoriin. Siellä oli myynnissä kaikenlaista kivaa ja hienoa koruista ja vaatteista vähän erikoisempiin juttuihin. Toki seassa oli myös ruoka- ja kahvikojuja, mutta onneksi syötiin aamiainen ennen lähtöä, joten säästettiinpä siinäkin.

Nämä korut olivat kivoja, sillä niissä oli liikkuvia osia. Ja ne oli niiiiiiiiiin sieviä. Minä tykkäilen aina ihan hirmuisesti noista koruista, mutta en koskaan oikeastaan itse pidä mitään. Lähinnä olen laiska ja yleensä hukkaan kaiken, mikä ei ole sidottu minuun kiinni. Tai rikon. Ja sitten on vielä sekin, että minä kyllästyn juttuihin aika nopeasti. Hyvä jos muistan, että minulla roikkuu korvissa noin kilo metallia, sama metalli on roikkunut siellä muuten jo aika kauan. Mutta onneksi nättejä juttuja voi aina ihastella tuolla mennessä ja kuvata ja ihastella kotona sitten lisää ja hihkua teille ihastuksissaan, eikä niitä tarvitse kuitenkaan ostaa omaksi. Sama pätee muuten vaatteisiin. Ja kenkiin, joskin harvemmin.

Nämä lentävät tölkit kiinnittivät Aan huomion ja hän jaksoi höpistä myyjän kanssa aika kauan. Ei sillä, näitä ihasteli oikein mielellään, joten en tylsistynyt. Hauskoja vempeleitä eivätkä edes pahan kalliita, mutta onneksi tuollaista on todella hankala kuljettaa.

Nämä metallipossut olivat todella sympaattiset.

Myyjän muut teokset olivat sitten osa hiukan karumpia ja osa sievempiä, mutta todella taitavasti ja kekseliäästi tehtyjä. Kaikki on siis romumetallia. Ihan mielettömiä. Tässä kenties iskälle vapaa-ajan puhteita, jos on tylsää?

Markkinoilla viihdyttiin aika kauan, vaikka sää oli vähän epävakainen ja tihkutteli silloin tällöin. Tuollaisissa tapahtumissa aika yleensä häviää vain jonnekin, joten oli ihan hyvä, että ei ollut kiire minnekään. Sieltä palauduttiin hostellille, missä A intoutui pelaamaan ja minä luin jonkin aikaa, kunnes silmiä piti lepuuttaa ihan pieni hetki vain (noin puolitoista tuntia).

Sen jälkeen lähdettiin metsästämään kiipeilypaikkaa, josta oltiin kuultu huhuja. Pienen kiertelyn jälkeen sellainen löytyikin.

Todella iso paikka. Tai ainakin minulle, minä kun olen tottunut kiipeilemään Kajaanissa ja Nurmeksessa. Meillä oli omat kengät ja valjaat mukana, joten kiipeilemään pääsy ei maksanut ihan mhdottomia. Köydet olivat paikoillaan, samoin sulkkarit ja griigriit. Tosin olen tottunut varmistamaan atc:llä, joten griigriin kanssa oli alkuun hiukan ongelmia. Se hyvä puoli niissä oli, että ne oli naulattu lattiaan kiinni, joten Aankaan varmistaminen ei ollut hengenvaarallista.

Reitit oli merkitty vaikeusasteittain, mutta kummallakaan ei ollut minkäänlaista hajua merkinnöistä, eli kokeilemalla ja epäonnistumalla löytyi itselle sopivat reitit. Kiipeilystä on hetki aikaa, joten melko helppoja reittejä mentiin, tai minä ainakin ja ihan lämmin siinä tuli. Useimmat otteet olivat niin kuluneet, että kämmenten iho ei edes kuoriutunut pois, mitä alkuun pelkäsin. Myöskään salilla kasvaneet lihakset eivät häirinneet kiipeilyä, päin vastoin itseään oli suht helppo nykiä ylös päin pelkillä käsilläkin, jos ei jalkaotteita löytynyt (tai siis taitamattomuuttaan niihin ei yltänyt). Tosin töistä edelleen jumiset sormien nievelet eivät tykkäilleet kiipeilystä niin paljon. Varpaat ilmaisivat myös epämukavuutensa pitkästä aikaa omissa kiipeilykengissä ja se rajoitti jo hiukan kiipeilyä. Onneksi varmisteltiin toisiamme, joten siksi aikaa saattoi ottaa aina kengät pois ja saivat varpaat levätä.

Kaikenkaikkiaat vietettiin tuolla aika monta tuntia, sillä sisäänpääsymaksulla siellä sai olla vaikka koko päivän. Suunniteltiin jo, että ensi kerralla otetaan eväät ja kone mukaan ja ollaan siellä oikeasti koko päivä. Kiipeilystä lähtiessä alkoi ilta jo hämärtää, joten suunnistettiin vain hostellille ja keittiöön laittamaan ruokaa, syötiin hyvin ja nyt kohta joutaakin nukkumaan.