Tomaattihuippu

Päätettiin olla lähtemättä töihin tänään. Nukuttiin tosi pitkään eli noin seitsemään, tuntui hyvältä saada hiukan univelkoja pois. Kaikesta päätellen niitä ei sitten niin paljon ollutkaan kuin olisi voinut kuvitella, ottaen huomioon minun työttömän unirytmin. Syötiin rauhassa aamiaista ja poltettiin yksi paistinpannu joutessaan ja lähdettiin sitten työkavereitten kanssa viettämään vapaapäivää. Töistä ei ole viikonloppuvapaita ja töitä tehdään aina kun säät vain sallivat, joten yleensä vapaapäivinä sataa ja silloin ei varmastikaan ole hirveästi mielenkiintoa lähteä ulos. Nyt paistoi kerrankin aurinko, joten suunnitelmissa oli lähteä Tomaattihuipulle, oikealta nimeltään TeMata Peakiin katselemaan maisemia ja sieltä rannalle.

Simon toimi taas kuskina ja kartanlukija huuteli takapenkiltä suunnilleen, minne pitää mennä. Kukaan ei ihan tarkkaan tiennyt, mutta meillä oli koko päivä aikaa, joten eipä se haitannutkaan. Löydettiin lopulta parin uukkarin jälkeen Tomaattihuipulle, jätettiin auto parkkiin ja suunnistettiin vähän epämääräisesti eteenpäin, lähinnä seurattiin vain ylämäkeä. Maisemat olivat taas mitä ihanimpia, nähtiin kaikenlaista metsää ja erilaisia puita <3 ja kuultiin mitä hassuimman kuuloisia lintuja. Saatiin kävellä jonkin aikaa paahtavassa auringossa, onneksi oli aurinkorasvaa niin en ehkä kärähtänyt ihan mahdottomasti. Löydettiin näköalatasanteellekin, tai varmaan kolmelle, viimeiseltä ei päässyt enää ylemmäs.

Maisema avautui kaikkiin ilmansuuntiin ja niissä jokaisessa oli jotain töllisteltävää: meri yhdessä suunnassa, vuoria (minulle ne on vuoria, vaikka oikeesti ne on kai vain jotain kukkuloita) toisaalla ja sitten oli kaupunki ja peltoja ja sitten taas niitä vuoria.

En tiedä, miten hyvin kuvat toistavat näkemäämme, ne on otettu kuitenkin kännykällä. Toivottavasti saamme kameran takaisin, soittelin tänään bussifirmaan, jolla saavuimme tänne ja he lupasivat soittaa takaisin, jos kamera löytyy. Joten sormet ristiin siellä kotosallakin, muuten saan poimia aika paljon omenoita ennen kuin on varaa uuteen kameraan (fiksuina meillä tottakai oli varakamera, mutta se on päättänyt olla toimimatta).

Pidän tästä Seelannin luonnosta ihan mielettömästi! Missään et näe tasaista kohtaa, aina on joku mäki tai huippu, aina vaihtelevaa, loputtomasti kiintopisteitä joihin kohdistaa katse, koko ajan jotain uutta, tai vanhaa, mutta silti mielenkiintoista. Ja lampaita, joka paikassa lampaita. Tässä tämä ensimmäinen jäi poseeraamaan, tai sitten se vain säikähti Aata ja jumahti paikoilleen.

Ne kulki tuolla ihan vapaasti, niille oli omia juomapaikkoja ja puita auringonsuojana. Ja meidän polkuja ei ollut aidattu ollenkaan, ihan sama miten kapea se oli tai miten korkea pudotus sieltä olisi ollut, ainoastaan näköalapaikalla oli jonkin sortin aidat. Matkalla löydettiin myös kerrankin ihan kiipeilyyn tarkoitettu paikka, jonne ehkä palaamme, jos on enää ikinä vapaata aurinkoisella säällä. Kaksi työkaveria harrastavat myös kiipeilyä ja heillä on köysikin mukanaan, joten voisi olla suhteellisen helppo lähteäkin.

TeMatasta suunnistettiin rannalle. Waiheken jälkeen ei ollakaan oikein käyty rannoilla, joten ihan mukavaa vaihtelua. Luulin, että ranta olisi ollut lähempänäkin, mutta saimme ajaa melkoisen matkan ennenkuin löysimme perille. Ranta oli kaunis, laaja ja puhdas, meri tuoksui ihan itselleen ja aallot olivat päätähuimaavan suuria. Porukkaa ei juuri ollut tai ainakin tilaa oli niin paljon, ettei tarvinnut törmäillä kehenkään.

Kahlailtiin rantavedessä ja annettiin varpaiden hautautua aaltojen mukana hiekkaan.

Vesi oli aika kylmää, joten uimaan ei huvittanut lähteä, olen tullut vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Loppuaika istuttiin rannalla ja syötiin omenoita ja pelattiin Fairytalea, vaikka tuuli yrittikin parhaansa mukaan hankaloittaa korttien pysymistä paikoillaan. Naama ja käsivarret sai varmaan vähän liikaa aurinkoa, siltä ainakin tuntuu, mutta pitäähän siitä yrittää nauttia vielä kun voi. Ihan tehokkaasti kulutettu vapaapäivä, jalat ei kyllä saaneet lepoa yhtään, mutta ei se mitään, mieli sitäkin enemmän. Huomenna taas poimimaan ja syömään omenoita päiväksi, jos vaan säät sallii.