Kulmakarvatiainen

Viime yönä nukutti aika hyvin, vaikka A varastikin peiton kokonaan itselleen ja oli hiukan viileää -tosin siihen vaikutti myös ehkä se, että jotkut riemuidiootit jätti vahingossa ikkunan auki koko yöksi... En ymmärrä miten ketkään pystyvät nukkumaan pelkästään yhdellä peitolla, olipa se miten valtava tahansa. Olin onneksi varautunut kolmella viltillä. Aamulla väsytti hiukan enemmän kuin eilen ja olo oli vähän kankea ja juminen, mutta hyvän aamiaisen jälkeen se unohtui nopeasti. Töihin suunnattiin noin 07.15. Meidän piti ajaa todella kauan, että saavuttiin oikeaan paikkaan ja sittenkin omistaja katsoi meitä silleen: mitä te täällä teette. Olisi ilmeisesti pitänyt olla jossain muualla, mutta onneksi töitä oli täälläkin, tänään kerättiin Fuji-omenoita. Ne olivat helppoja omenoita, irtosivat nätisti eivätkä hajonneet helposti. Ainoa vika niissä oli, että ne kasvoivat liian korkeissa puissa, joten ne piti kerätä tikkailta. Aina välillä sinne oksiston sekaan oli todella vaikea mahtua sen maharepun ja tikkaiden kanssa, varsinkin kun oksat päättivät olla liikkumatta siitä, mihin olivat onnellisesti kasvaneet. Puhumattakaan meikän tasapaino-ongelmista. Tajuaisinkohan huomenna ottaa pitkähihaisen paidan, kun käsivarret on taas täynnä naarmuja. Sen lisäksi paloin auringossa, mikä on minusta jo ihan saavutus talvella.

Työ on kivaa ja rentoa, saa olla ulkoilmassa ja eikä se lopulta niin kovin vaikeaa ole, kunhan pääsee jyvälle siitä, minkä värisiä omenoita tänään halutaan. Saa olla ajatukset aika nollissa ja tulee venyteltyä käsiä vähän joka suuntaan, kun yrittää ylettyä siihen viimeiseen omenaan. Ainoa murhe on tuo raha, työstä ei makseta ihan mahdottomasti, eikä olla luonnonlahjakkuuksia tuossa hommassa. Ollaan kuitenkin hiukan kehitytty  poimisessa, saatiin tänään viisi koria täyteen, mutta huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin eilen. Vaikka ensimmäisiin koreihin tuhlautui ihan liian paljon aikaa, johtuen tikkaista ja värien pohtimisista ja epätoivo meinasi iskeä, viimeiset korit kerääntyivät vähän reilussa tunnissa. Olisimme voineet kerätä vielä yhden korin ihan hyvin, mutta omenat loppuivat kesken, joten piti lopettaa tältä päivältä. Kolmelta lopetettiin työt, syötiin vielä viimeiset omenat muita odotellessa ja neljän aikaan lähdettiin hostellille päin. Jännä, miten noita omenoita tulee vaan syötyä ja syötyä, koska niitä on siinä kädenulottuvilla aika paljon ja koko ajan. Ajatuskin omenoista aiheuttaa jo nyt pienen inhoreaktion ja silti syön niitä varmasti huomennakin koko päivän. (Syöminen ei vaikuta siihen, miksi ollaan niin hitaita keräämään niitä omenoita, suom. huom.) Mutta ne on tosi hyviä suoraan puusta poimittuja, kannattaa kokeilla!

Ai ja tämä on taas näitä, pakko-jakaa-teillekin-juttuja, vaikka luultavasti vain minä nauran tälle, mutta nauranpa sitten kovaa ja pitkään. Eilen, kun lopeteltiin töitä, meitä tuli moikkaamaan jokin tiaisen näköinen lintu, jonka väritys näytti ihan siltä kuin sillä olisi ollut kulmakarvat. Ohessa allekirjoittaneen näkemys linnusta, perustuen hatariin muistikuviin.

Minä tottakai kiljuin, että A kato, kulmakarvalintu ja osoittelin sen minkä ehdin ja kikattelin niin hassulle olennolle. No jatkoin töitä ja otus oli mitä ilmeisimmin näkemisen arvoinen, kun A osoitti lintua myös yhdelle työkaverille sanoen, että katso miten hauska lintu, sillä on kulmakarvat. Työkaveri katsoi lintua hetken totisena ja hiljaa ja totesi sitten, että ei, ei sillä ole kulmakarvoja, sen sulat on vaan eriväriset siitä kohtaa. Hihhah että repesin, kun A kertoi tätä tänään ruokapöydässä. Ei ilmeisesti huumorintaju ollut ihan samalla aaltopituudella tai sitten kyseinen kaveri pitää Aata vain hiukan vajaana, kun pitää selittää, että ei, linnuilla ei ole kulmakarvoja. Ah repeilen vieläkin tälle jutulle. Pitäisi ehkä nukkua ensi yönä vähän paremmat yöunet, ettei olisi näin hysteerinen, mutta pääasia että on kivaa.

Loppuun vielä: kun unohdettiin ikkuna auki viime yöksi ja koko täksi päiväksi, niin täällä on nyt sitten itikoita. Jeij, se niistä yöunista. Mutta ei se mitään, huomenna taas töihin, päästään ehkä poimimaan tosi isoja omenoita ja jos yritettäis vaikka saada kuusi koria huomenna täyteen. Elämässä pitää olla tavoitteita.