Zoo

Perjantain kunniaksi ja koska meillä ei ollut parempaakaan tekemistä ja minä olen mankunut jo pari viikkoa, päätimme suunnata Aucklandin eläintarhaan. Ja varoitan jo etukäteen että kuvia on paljon, varmasti kyllästymiseen asti. Mutta minkäs teet kun päästää tällaisen eläinten keskelle koko päiväksi. Eikä päivään olisi voinut sopia mikään paremmin kuin seepramekko!

Ensimmäisenä löysimme seeprat, kirahvit ja strutsit. Pian kuulimmekin hälyä ja huomasimme ihmisten jonottavan jonnekin. Voitte kuvitella meikän ilmeen, kun näin mistä on kyse...

Siellä sai ruokkia kirahvia! Mutta jono oli hullunpitkä, joten ajattelimme että olkoon, ei jaksa jonottaa paahtavassa helteessä, että onhan noita muitakin eläimiä nähtävillä. No toisinhan siinä lopulta kävi.

Sen jälkeen näimme sarvikuonoja. Niillä oli selvästi aamiaisaika, tuskin ne muuten olisivat siinä helteessä henganneet.

Niiden jälkeen oli leijonia, mutta ne fiksuina eläiminä pysyivät varjossa ja antoivat meidän idioottien tarpoa auringossa ihan keskenämme. Kuvassa on kylläkin tiikeri, mutta kissaeläin kuitenkin ja komea kuin mikä.

Sitten löysimme maakilpikonnia, pieniä ja vähän suurempia.

Nämä seuraavat kaverit olivat valtavia! Ja hiukan huvittavia kun yksi yksi yritti syödä maasta lehtiä, mutta ne eivät millään tarttuneet sen suuhun. Me tuijotettiin tapahtumaa varmaan useampi minuutti että onnistuu, ei onnistu, onnistuu (varmaan kiva yrittää syödä, kun toiset tirskuu vieressä). Onneksi tuuli oikeaan suuntaan niin sai toinen lopulta ruokaa mahaansa.

A tunsi selvästi jonkinlaista hengenheimolaisuutta niiden kanssa kun tahtoi samaan kuvaan. Eipä sillä, komeita otuksia.

Sitten löysimme apinoita!

Kaikenlaisia apinoita, orankeja, simpansseja ja en edes tiedä, mitä kaikkea. Lemureita. Jostain syystä niiden häntä viehättää minua aivan mahdottomasti.

Tukka-apinoita.

Ja kaikenhuipuksi pygmiapina! Ihan oikeasti! Maailman suloisin otus (niinkuin ne kaikki muutkin).

Sitten löysimme paikallisia pingviinejä. Ne olivat laumaeläimiä eivätkä selvästi oikein olisi halunneet mennä veteen. Olivat ja möllöttivät tuossa yhdessä kohtaa. Ja noihin saattaa törmätä täällä ihan luonnossakin. Silitettävän sieviä!

Viereisessä altaassa oli hylkeitä kouluttajineen, joten menimme pällistelemään niitä. Aika isoja otuksia.

Fiksuja kuin mitkä. Kouluttajat kertoivat samalla kaikenlaista ja esittelivät niiden taitoja. Ne uivat ihan hullun nopeasti ja osasivat hyppiä kiville kun käskettiin, ne hakivat jopa roskia altaasta ja veivät ne roskikseen. Olen tiennyt että ne ovat älykkäitä, mutta seuraava ylitti jopa minun odotukseni.

Ne ovat myös ketteriä! Se ihan oikeasti kiipesi itse tuonne ylös ja tuli sieltä vielä sulavasti alaskin.

Tämäkin kaveri olisi selvästi halunnut kiivetä, mutta oli vielä hiukan liian pieni. Nuo ovat kyllä uskomattomia otuksia. Aina kun niitä näkee ei voi kuin ihailla niiden älykkyyttä ja kouluttajien kärsivällisyyttä, kun ovat jaksaneet opettaa niille kaikenlaista.

Seuraavaksi lintuja. Paljon värikkäitä lintuja. Näimme myös paikallisen kiivin, mutta yöeläjänä siitä ei saanut kuvaa.

Kea. Pääsimme samaan häkkiin sen kanssa. Tosin kaikkialla oli varoituksia että ne purevat, joten osasin jättää ne omaan rauhaansa. Nuo ovat ilmeisesti aika fiksuja ja ovelia lintuja, ja pahankurisia. Ne pitävät kaikesta kiiltävästä eivätkä häpeile pölliä mitään. Joten tuolla oli parempi pitää avaimista ja aurinkolaseista hyvää huolta.

Kakadu ja rakkauslintuja. Todella meluisia noin pieniksi eläimiksi.

Ei mitään käryä enää mitä ne olivat, mutta sieviä!

Brolga. Jonkinsortin kurki. Mielettömän kauniit sulat, näyttivät siltä kuin joku olisi maalannut ne sen selkään.

Ja lopuksi päsimme vielä aussikierrokselle. Mitään eläintä ei ollut aidattu, ne kulkivat siellä ihan vapaina, omissa oloissaan. Polun vieressä oli kapea kaide lähinnä ihmisiä varten (varsinkin minunlaisia, jotka olisivat muuten juoksennelleet halailemaan jokaista vastaantulevaa elukkaa). Sieltä löytyi minikenguruita ja emuja.

Oli aivan mielettömän kiva päivä ja minun naamalihakset on vieläkin kipeät kaikesta hymyilystä.