A good day

Elikkäs kerron ihan tavallisesta tylsästä päivästäni. Tai no ei se minusta niiiin tylsä ollut... Tein uusia juttuja ja olin melkein kehittäväkin.

Heräilin yhdeksän aikaan niinkuin joka aamu, kun ei ole kiire minnekään. A oli liian toimelias ja lähti lenkille heti aamusta, minä jaksoin raahautua juuri ja juuri suihkuun. Tein itselleni munakkaan aamiaiseksi ja katselin hassuja videoita netistä, lueskelin blogeja ja jumitin naamakirjassa. Tiskasin, meillä on keittiössä vain yksi tiskiallas, joten tiskit on kaikkien mielenterveyden kannalta hyvä tiskata aika pian.

Alun perin maanantain suunnitelmani oli lähteä katsomaan Les Miserablesia. Katsoin muka tarkkaan netistä että tuolloin ja tuolloin on sen esitysajat, mutta en tajunnut ennenkuin vasta tänä aamuna, että se on kyllä oikea aika mutta väärä teatteri. Hups. Tämä teatteri olisi ollut aika kaukana, enkä tasan jaksanut rueta etsimään bussia, jolla sinne pääsee, kun kävelymatkan päässä on toinen teatteri. Joten leffan vaihto. Päädyin Brucen uuteen kuvaan A good day to die hard (joko tajusitte otsikon? hihih). Yritin suostutella Aata mukaan,  kyseessä on kuitenkin toimintaleffa niin olisi saattanut innostuakin, mutta homma tyssäsi siihen kun kerroin että lippu maksaa 17 dollaria. No, menin keskenäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni menin yksin leffaan. En nyt muutenkaan kovin usein käy elokuvissa, mutta yleensä saan jonkun suostuteltua mukaani.

Vähän jänskätti, en ole käynyt täällä elokuvateatterissa, mutta tiesin että se on valtava. Varasin hyvin aikaa ja haahuilin sinne tänne. Löysin lippumaatit, mutta niissä pystyi maksamaan vain kortilla, joten piti haahuilla ja kysellä lisää. Paikalliset ihmiset ovat ihan mielettömän ystävällisiä (useimmiten), varsinkin kaikki kaupan työntekijät ja bussikuskit. Niin oli tämäkin henkilö, joka möi minulle lipun ja opasti vielä oikeaan paikkaan. Yritti kaupata minulle poppareita, mutta kykenin kieltäytymään! Päivän hyvä teko, keho kiittää. Ostin kylläkin dieettikokista... Vähän voi lipsahtaa silloin tällöin.

Leffa oli hyvä. Ensin epäilytti, että ymmärränkö koko elokuvasta mitään. Olen tottunut katsomaan leffoja englanniksi kyllä, mutta yleensä englannin kielisillä teksteillä. Huoleni oli kuitenkin turha, ymmärsin ihan riittävästi, tosin venäläinen aksentti oli hiukan hakusessa. Elokuva oli hyvin diehardmainen, voin suositella niille jotka tykkää toiminnasta. Bruce on jo hiukan vanhentunut, mutta ei se menoa haitannut.

Kotiin palautuessa A oli ollut ihana ja käynyt kaupassa ja teki juuri ruokaa. Täällä on ihan ihmeellistä soijakastiketta: ihan sama mihin sitä laitat, se maistuu aina hyvälle. Tänään oli possupihvejä ja kasviksia.

Aalla on uusi kunto-ohjelma: treenaa viisi päivää viikossa, kaksi kertaa päivässä. Hyvä että intoa riittää, vaikkei minulla aina riitäkään. Tänä aamuna kävi tosiaan lenkillä ja illalla vielä salille. Ihan kätsää, kun on sali alakerrassa niin ei ole tekosyytä olla menemättä. Sinne piti siis itsekin raahautua, vaikka jalat olivat vielä kipeät edellisestä kerrasta. Ajattelin, ettei aerobinen liikunta olisi pahasta joten tein crosstrainerissa 2x20 min ja sen jälkeen juoksin vielä matolla 20 min. Ihan hyvin minusta kipeillä jaloilla. Ai ja jäi vielä aikaa, kun Aan sarja oli kesken, niin hypin hetken hyppynarulla.

Suihkun kautta sohvalle syömään palauttavia banaaneja ja juomaan maitoa. Telkasta tuli Big bang theoryn joku vanha jakso, niin sitä oli mukava katsella hetki. Ensimmäinen kerta, kun katsotaan telkkaria täällä. Eipä tässä tälle päivälle enää muuta tarvitsekaan. Hetki vielä koneella ja sitten unta nassuun. Huomenna on uusi päivä, Aalla on työhaastattelu aamusta ja illalla mennään nörtähtelemään lautapelien pariin.