I like bananas

Piti päivitellä täällä jo alkuviikosta, mutta olen jotenkin onnistunut pitämään itseni niin kiireisenä, että on vain jäänyt. Ei sillä, että täällä taas paljonkaan olisi tapahtunut.

Viikonloppu oli syksyinen, satoi vettä ja tuuli. Tai no, täällä tuulee aina, eikä sade ollut kovin kylmä, joten ei ollut niin paha. Oli silti kiva kääriytyä villatakkiin ja olla hyvällä syyllä sisällä. Oli aikaa istuskella sohvan nurkassa ja piirrellä. Sää inspiroi jonkin verran.

Sen lisäksi, että jumitin vain sohvan pohjalla, meillä oli aikaa aloittaa Descent-kampanja. Ensimmäinen peli meni nopeasti, ja siinä samalla säännöt oppi melko helposti. En ole siis sääntökirjaa lukenut kertaakaan, luotan siihen että A kertoo, mitä tehdä. En muista puoliakaan vielä hirviöistä ja pelien alussa menee aina hetki valitessa sopivia ötököitä juuri siihen tehtävään, mutta itse pelaaminen ei ole kovin raskasta.

Noppia on miljoona, samoin erilaisia kortteja ja natusia, mitä tarvitaan, mutta itse hahmokortit ovat todella selkeitä, joten on helppo muistaa, mitä tapahtuu milloinkin ja mitä kaikkea voi tehdä. Jokainen peli on ollut erilainen ja vaihteleva, olen saanut käyttää eri hirviöitä ja paria luutnanttiakin. Ensimmäinen peli ei kylläkään päättynyt niin kovin hyvin minun osaltani...

Minun Ettini kaatui lopulta ja hävisin pelin. Mutta! Seuraavat kaksi peliä voitin ja keräsin hirveästi kokemuspisteitä. En nyt mene tehtävien yksityiskohtiin, jos tätä joku nörtti lukee, etten vain spoilaa mitään.

Maanantaina sää parani viikonloppuun verrattuna huimasti ja aurinko paistoi taas! Silloin oli Aan ensimmäinen kunnon työpäivä, tekee siis raksahommia. Sanoi, ettei pakota niinkään päätä vaan lihaksia, mikä on hyvä vain. Kun tekee kymmenen+ tunnin työpäiviä, niin on hankala ehtiä kuntoilemaan sen jälkeen. Työt eivät ole kovin säännöllisiä, A lähtee aamuisin ja jos on sopivia töitä, jää tekemään, mutta jos ei ole, niin sit voi pitää vapaapäivän.

Maanantai oli minulle vapaapäivä, töistä ei ole kuulunut mitään. Suunnistin kaupungille kiertelemään kauppoja kerrankin ihan asiakkaana, enkä aina vain työnhakijana. Tämä ei tietenkään liity mitenkään siihen, että mies sai vihdoin töitä, paitsi ehkä sen suhteen, että nyt on enemmän omaa aikaa. Seliseli. Ei ollut siis aikeissa ostaa yhtään mitään, mutta kun täydellinen mekko tuli vastaan ja se oli vielä puoleen hintaan (15dollaria), niin en voinut vastustaa kiusausta. Normaalikokoiselle ihmiselle tuo ois varmaan tunika, mutta näin maanläheiselle tytölle menee oikein hyvin mekosta.

Mekko on ihanan ohutta ja viileää kangasta, talvella alle voi pukea pitkähihaisen paidan ja vaikka farkut, joten se on monikäyttöinenkin. Malliltaan se on säkki, mikä on ihanaa niinä päivinä, kun jokainen peili on ärsyttävän todenmukainen, muulloin sen voi kiristää vyöllä. Helma on huiman leveä ja epäsymmetrinen ja mikä parasta, sivuista löytyy taskut! Ja raidat on aina tositosi kivoja. Selittelyltähän tämä kuulostaa ja ihan oikeasti mietin pitkään, että ostanko vai enkö, mutta nyt on taas kaapissa yksi mekko enemmän. Toivottavasti matkalaukussa on vielä tilaa.

Kaiken tuon lisäksi iltaisin on yleensä aikaa käydä kuntoilemassa, varsinkin, jos Aalla ei ole ollut töitä. Mennään puistoon, jos sää vain sallii, sillä sisäsalilla ehtii käydä sit talvellakin. Ja treenin jälkeen on palautumisen kannalta hyvä syödä proteiineja, joten tältä näyttää meikän iltapala.

Ja tämä soi päässä lähes joka kerta: I like bananas
Nauttikaa!