City center

Tajusin, että täällä blogissa on näkynyt lähinnä puita, puistoja ja luonnon maisemia, mutta kaupunki on jäänyt vähemmälle huomiolle. Auckland on Seelannin suurin kaupunki ja -jos oikein muistan- maailman kolmanneksi suurin kaupunki pinta-aloja verratessa. Täällä asuu kolmasosa koko Seelannin väestöstä, eli porukkaa riittää.  Mielestäni Auckland on ihana kaupunki, kaikki tarvittava ja enemmänkin on lähellä, busseilla on helppo kulkea ja ihmiset ovat mukavia. Ja aina törmää ties mihin outoon, mikä herättää näkemään. Auckland on tosiaan hullun laajalle levittäytynyt ja siihen kuuluu myös parikolme saarta, mutta nyt siis kuvia ihan tästä keskustasta, missä tulee yleensä pyörittyä ja sen lisäksi kaikenlaista, mikä täällä on arkipäivää, mutta erilaista kuin Suomessa.

Lähikirkko on melkein vastapäätä meidän kämppää ja sen ohi tulee käveltyä päivittäin. Lähistöllä on myös kätkö, jonka olemme vihmerinä jo löytäneet. Sen enempää emme ole tähän kirkkoon kyllä tutustuneet.

Ja lähipubi, tottakai. Emme ole kyllä kertaakaan käyneet, mutta siinä se on tien toisella puolella siltä varalta, että innostumme joskus.

Lähin kauppa löytyy melkein meidän alakerrasta, mutta halvempaa ja paremmat valikoimat sijaitsevat vähän kauempana. Countdown löytyy keskustasta, Supefood market satamasta päin. Molemmat ovat lähellä, Superfoor market on halvempi ja varsinkin hedelmät ovat huomattavasti maukkaampia, mutta lihaa ei löydy oikeastaan kuin pakasteina, joten siksi tulee käytyä myös Countdownissa.

Superfood market on tosiaan halvempi ja on mukava tukea paikallista yrittäjyyttä isojen kauppaketjujen sijaan. Vaikka se on lähellä, sen sijainti on hiukan arveluttava ja huvittavakin, sillä ihan vierestä löytyy strippiklubi (emme ole käyneet, joten sitä en osaa arvostella).

Jos laiskottaa eikä jaksa tehdä ruokaa, käymmä usein täällä syömässä, sillä sieltä löytyy paljon erilaisia itämaisia ruokia, kiinalaista, japanilaista, intialaista ja paljon paljon muuta. Annokset ovat valtavia eivätkä maksa paljoa, yleensä 8-15 dollaria. Minun suosikiksi on noussut japanilainen misonuudelisoppa ja A nyt syö melkein mitä vain.

Aucklandin ehkä kuuluisin nähtävyys on Sky Tower. Se on 328 metriä korkea ja näkyy todella kauas, melkein kaikkialle Aucklandissa. Itselle se on lähinnä kätevä maamerkki, että osaan suunnistaa edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Tehän tiedätte, että minä osaan eksyä ihan minne vain, joten on kiva asua jonkin noin korkean vieressä, niin aina löytää kotiin.

Tuolta voisi muuten hypätä alas jotain vaijereita pitkin, mutta ei ole tullut kokeiltua.

Sen alta löytyi yksi päivä myös tällainen tuttu näky:

Päivän työtehtävänä oli kaivaa kuoppa, mitata, kuvata ja sitten täyttää se. Eipähän siinä, kun tuntipalkalla tekee ja aurinko paistaa.

Meillä on myös satama, sieltä löytyy paljon rahtiliikennettä sekä yksityisiä pikkupurkkeja. Kaunista ja mukavaa seutua, kadunvarret ovat täynnä erilaisia kahviloita ja viihtyisiä ravintoloita.

Yleensä kaikki, mitä voisi kuvitella tarvitsevansa löytyy Queen streetiltä ja siihen on tullut tutustuttua jo melkein kyllästymiseen asti.

En varmaan ikinä opi tähän vääränpuoleiseen liikenteeseen. Olen tottunut jo näkemään autot väärällä puolen ja osaan odottaa linja-autoakin väärällä puolella katua, mutta katua ylittäessä katson AINA väärään suuntaan -tai siis Suomessa se olisi oikeaan suuntaan. Varsinkin keskustassa kadut voi usein ylittää myös ristiin, mutta ei tietenkään, joka risteyksessä, se olisi liian helppoa. No eipähän käy elämä tylsäksi ja säilyy sellainen tietty jännitys hommassa mukana.

Liikenteessä näkyy muuten aika paljon urheiluautoja. Niistä en osaa hirveästi sanoa, erotan juuri ja juuri toyotan ja lamborghinin toisistaan, mutta hienoja ne silti on.

Ja ne, joilla ei ole varaa noinkaan päheään kulkupeliin liikkuvat usein skeittilaudoilla.Polkupyöriä täällä näkyy todella vähän, mutta kaikenlaisia, -kokoisia ja -värisiä skeittilautoja sitäkin enemmän. Sinänsä kaupungissa ihan kätsää, ne menee kuitenkin pieneen tilaan ja helppo ottaa vaikka bussiin mukaan, ainakin verraten polkupyörään. Välillä on vain todella hurjan näköistä, kun menevät niillä laudoillaan autojen seassa ihan hulluja alamäkiä hirveällä vauhdilla, siinä on elämä halpaa.

Linja-autoilla pääsee kulkemaan keskustassa todella kätevästi, mutta ne toimivat myös liikkuvina mainoksina. Niissä on kuvia muun muassa uusimmista elokuvista ja peleistä. Tekisi mieli käydä useamminkin elokuvissa, kun joka päivä näkyy muistutuksia liikenteen seassa.

Keskustan kaduilla näkyy muutamia kerjäläisiä, mutta useammin erilaisia katutaiteilijoita. Yleensä soittavat tai laulavat, mutta joskus näkyy myös piirtäjiä, eläviä patsaita tai jonlöörejä. Niin kerjäläiset kuin taiteilijatkaan eivät ole hyökkääviä tai tunkeilevia vaan antavat ohikulkijoiden mennä rauhassa ja kiittävät kauniisti, jos antaa kolikon.

Toinen katu, josta löytyy kaikenlaista on Karangahape road, tuttavallisemmin K road. Tuohon kivikauppaan  hakivat muuten työntekijää, mutta minun osaaminen ei riittänyt.

K roadilta löytyy kauppojen ja kahviloiden lisäksi kaikenlaisia yökerhoja ja baareja kaikenlaisille ihmisille, ihan kaikenlaisille.


Lopuksi vielä yksi Aucklandin ihanuus: täällä törmää usein johonkin yllättävään, johonkin, minkä ei odottaisi olevan siinä, minnä se on. Se on todella piristävää ja pakottaa kiinnittämään huomiota ympäristöön ihan eri tavalla.

Varmasti täällä on vielä paljon sellaista, mitä en ole vielä nähnyt ja paljon sellaista, minkä olen jo unohtanut olevan erikoista. Joten pitäkää tekin silmänne auki, missä ikinä kuljettekin ja katsokaa ympärillenne: siellä on kaunista.