Aucklandia ystävänpäivänä

Ohhoh viime teksti ei saanut yhtäkään kommenttia... Ei sääliä ylipitkistä lennoista ja huonosti nukutuista öistä, eikä edes purnausta tekstin epävakaasta laadusta. Hmph. Nyt olen onneksi jo hiukan tottuneempi tämän maailman aikaan ja osaan nukkua öisin.

Eilen oli ystävänpäivä myös tällä puolen maailmaa. Aamulla hankimme paikalliset puhelinliittymät. Oli muuten erikoista, ettei ulkomailta tulleisiin puheluihin vastaaminen kustanna minulle mitään. Mutta älkää silti rinkutelko tänne päin ihan koko ajan :)

Kymmenen jälkeen lähdimme ilmaiselle kierrokselle katselemaan Aucklandia. Saimme hyviä vinkkejä suunnistukseen, näimme monen monta ravintolaa ja baaria ja kauppaa, tutustuimme hiukan Seelannin luontoon ja kävelimme ihanalla tuulisella sillalla, jolta olisi voinut hypätä bengihypyn. Sellaista emme kuitenkaan tehneet, sillä hyppy maksoi turhan paljon maisemiin ja sillan korkeuteen nähden. Jossain vaiheessa se pitää käydä kokeilemassa, näytti nimittäin mielettömän kivalta. Voi vain kuvitella sitä jännitystä, kun seisoo reunalla ja katsoo kauas alas, kuinka vasta kääntyy solmuun sillä hetkellä, kun jalat irtoavat maasta eikä voi olla ihan varma kiristyykö köysi.

Ai ja kummallakaan ei muuten ollut kameraa mukana, joten ei kuvia tähänkään postaukseen, sori.

Kierrokselta selvittyämme menimme katsomaan paikallista romanttista komediaa ja syömään purilaisia. Sieltä suunnistimme tutustumaan yöelämään. Meno oli ihan mukavaa, miehiä tanssimassa baaritiskillä ilman housuja, mutta väsähdimme jo ennen puolta yötä ja lähdimme nukkumaan. Tänä aamuna heräsimmekin jo seitsemän aikaan ja istuimme koneella väkertämässä ansioluetteloita kuntoon pitkälle iltapäivään. Saimme ne valmiiksi ja muutamat työhakemukset lähetettyä. Katselimme samalla asuntoja Aucklandin läheltä ja muutama näytti sopivalta. Huomenna pitää varmaan soitella, että saataisiinko koti.