Pulla-ankkoja

Kun on töissä kymmenen tuntia ja sen jälkeen salilla pari, niin ei oikein jaksa enää illalla tehdä mitään. Minä nukahtaisin mielelläni jo ennen yhdeksää, tosin sinnittelen yleensä melkein kymmeneen asti. Aalla ei tunnu olevan vaikeuksia valvoa myöhempäänkin. Töissä ei ole tapahtunut kovinkaan ihmeellisiä, jokapaikka on edelleen ihan jumissa kaiken lapioimisen ja lekalla ja rautakangella heilumisen jäljiltä. Meidän kyyditsiä vienosti vihjaisi meille, että voitaisiin hankkia toinen kyyti töihin. Tähän asti meidät on haettu kotiovelta ja viety työpaikalle, mistä lähdetään sitten aina työmaille kuka minnekin. Nyt meidät noukitaan kyytiin matkalta suoraan työmaalle. Tämä ei muuta meidän elämää juuri mitenkään, ei tarvitse herätä aiemmin tai myöhemmin, joudumme vain reippailemaan hiukan aamuin illoin.

Viikonloppuisinkin on todella laiska olo, vaikka herätään yleensä jo seitsemän aikoihin ja aikaa olisi vaikka muille jakaa, tuntuu ettei tule tehtyä juuri mitään. Mutta tänä lauantaina oli kerrankin nätti sää, joten ruinasin Aan lähtemään minun kanssa ulos puistoon ruokkimaan ankkoja (sorsia). Ei sillä, että täällä olisi jotenkin huvitukset vähissä tai jotain, minusta ankkojen (sorsien) ruokkiminen on vain ihan hemmetin hauskaa ja rentouttavaa puuhaa.

Puistossa alkaa pikkuhiljaa kaikki kukkia, niin maassa kuin puissakin. Kevät!

Löydettiin mukava pieni kanto ja istahdettiin sille odottelemaan ankkoja (sorsia).

Ei niitä onneksi kauaa tarvinnut odotella, hyökkäsivät joka suunnalta kohti ruuan toivossa. Oli siellä muitakin lintuja kuin pelkkiä ankkoja, mutta ei yhtäkään lokkia, mikä oli outoa. Yleensä ne ovat kaikkein ahneimpia.

Istuttiin siinä tovi ja viskeltiin leipäpaloja veteen. Yksi ovela pariskunta tajusi hiippailla meidän selän taakse nurmikolle kauas lajitovereista, se palkittiinkin sitten useammalla ruuan murusella. Myös varpulaiset verottivat osansa, ne eivät tosin olleet niin kovin ahneita.

Siinä kului aika ja leipäpussi joutuisasti ja mukavasti, istuskellessa lämpimässä ulkoilmassa ihanien ankkojen (sorsien) keskellä. Mitäpä muutakaan sitä voisi viikonlopulta enää toivoa! Paitsi ehkä kaakaota.

Olen ihan pilalle hemmoteltu.